This is Geneva calling

Maanantai 18.45

Istun bussissa matkalla kohti Helsinkiä. Matkatavaroinani on pienempi matkalaukku (7,9kg/8kg) ja isompi matkalaukku (muistaakseni 21,3kg/23kg) - siis aivan liikaa. En vieläkään pysty uskomaan että matka alkaa nyt. Mietin että mitä olennaisia asioita olen unohtanut mahdollisesti kotiin ja mitä moisesta mahtaa seurata. Toisaalta mukana on tavaraa kertakaikkisen paljon mutta mitä pakata mukaan kolmen ja puolen kuukauden reissuun??? Ainakin matkassani on kattila, paistinpannu ja pieni lasagne-vuoka, ehken sittenkään kuole nälkään.

Katson auringonlaskua onnibussin likaisen ikkunan läpi. Olemme ehkä jossain Forssan (hyi) paremmalla puolen. Taivaalla loistaa Venus. Minä ja Venus, liikennevaloissa. Minä ja Venus, onnibussissa. Kolmen ja puolen tunnin bussimatka päättyy onnellisesti Kamppiin. On aika hakea ilta- ja aamupalaa Subway:sta sekä täydentää lääkevarastoa melatoniinilla ja parasetamolilla. Sveitsissä lääkkeet ovat melko kalliita eikä sieltä saa melatoniinia ilman lääkärin reseptiä. Toisaalta tuo 1,9mg vahvuinen nukahtamista edesauttava lääke ei liialti vaikuta - kunhan vain pääsisin eroon inhottavilta valveunilta, joita minulla on tapana uneksia kun jotain jännittävää on tapahtumaisillaan.

Laitan viestiä kaverilleni Anne-Marielle ja kysyn missä hän mahtaa pyöriä. Sörkässä. Mietin että mikä se paikka taas oli Helsinkiä sen paremmin tuntematta mutta tarkistamalla läheisestä kartasta huomaan sen sijaitsevan Kalliossa. Ehkä. Sovimme, että menen sinne metrolla. Porin poika metrossa, mitähän tästäkin tulee? Aiemmin olen siis matkustanut metrolla isommillakin kirkoilla kuten Wienissä, Pietarissa, Milanossa ja Frankfurtissa, silloin tosin jonkun johtaessa matkaa. Siis paljon monimutkaisemmissa labyrinteissa kuin Helsingin yhden linjan metrossa. Voin ainoastaan mennä väärään suuntaan tai nousta väärällä pysäkillä. Ihmeen kaupalla osasin nousta oikealla pysäkillä painavien matkalaukkujeni kanssa. Ehken sittenkään ole ihan toivoton tapaus. Eräs ystäväni, Irina, kutsuu minua usein pölöksi, kun teen jotain hölmöä.

Keskiviikko aamuyö

Anne-Marie esitteli uuden asuntonsa ja istuimme alas juttelemaan. Hän lupasi juottaa minulle viiniä rauhoittaakseen minua ja jotta saisin toivon mukaan paremmin nukutuksi. Eihän se sitten mennytkään niin kuin Strömsössä. Kerran heräsin unen ja vireystilan välillä tuntemukseen, että alla oleva lattia on pettämäisillään. Paniikin vallassa pomppaan ylös vieraspatjalta ja yritän taas orientoitua paikkaan ja aikaan. Lattia ei ole romahtamaisillaan eikä mitään sen kummempaa ole tapahtumassa. Rauhoitu. Menen takaisin nukkumaan. Seuraavan kerran havahdun toiseen tuntemukseen, että vieraspatjan alle on jäänyt joku ihminen ja nyt minä makaan hänen päällään ylipainoisen ruhoni kanssa. Äkkiä ylös sängystä ja tarkistus patjan alle. Siellä ei ole ketään. Yritän taas nukkua. Heräsin myös kolmannen kerran mutten muista enää minkä takia.

Kello soittaa 4.45. Minulla on hetki juoda kahvia ja syödä Subway Club -aamiainen ja Anne-Marien terveyskahvia. Oikeastaan en edes pidä kahvista - tulevana hoitotyön ammattilaisena minut on ehdollistettu juomaan kahvia sosiaalisten tilanteiden painostuksessa. Bussi 617 olisi pysäkillämme 5.20 eli jouduin ripeästi hyvästelemään armaan ystäväni, ottamaan kimpsut ja kampsut ja rientämään Hämeentielle. Olikohan se oikea tie? Ulkona on -16°C pakkasta. Pipo ja hanskat on matkalaukkujen uumenissa. Onnekseni pääsin oikeaan bussiin ja lopulta Helsinki-Vantaan lentokentän terminaali 2:een. Meillä Porissakin on kyllä busseja mutta se systeemi ei ole järin toimiva.

Tiistai 8.00

Istun lentokoneessa, joka on valmiina nousemaan ilmaan. Vieressäni istuu Johanna, äärimmäisen mukava nuori nainen, joka muuttaa Ranskan Grenobleen töiden perässä. Genevestä Grenobleen on parin tunnin matka bussilla - tai "dösällä" niin kuin hän itse sanoo. Hauska juttu tuo Stadin slangi. Juttelemme kaiken maailman asioista Finnairin tarjoamien kahvin ja mustikkamehun kera. Lentokoneen ikkunasta näkyy ainoastaan maisemat peittävä valtava pilvilautta.

Saavumme Geneven kansainväliselle lentokentälle 10.00 aikaan paikallista aikaa, siis tuntia Suomen aikaa jäljessä. Lento oli taittunut rattoisasti. Sää on pilvinen ja inan sateinen. Sitten haimme matkalaukkumme ja suuntasimme kohti uloskäyntiä. Harmikseen Johanna myöhästyi, johon hän suunnitteli menevänsä. Seuraava dösä lähtisi vasta yhdeltä. Jään hänen seurakseen lentokentälle. Samalla saisin hoidettua omia asioitani, joita olen hataran pääni menoksi suunnitellut. Johannan jäädessä lentokentän kahvilaan otan kalenterini ja lähden SBB:n (Schweizerische Bundesbahnen - Sveitsin vastaava VR) toimipisteelle. Saan asiani hoidettua ja maksan tilaamastani matkustuskortista ensimmäisen kuukauden hinnan eli 245 frangia (n. 230 euroa). Kortti lähetetään vastaanottavalle koululleni Vispiin, josta haen sen sinne päästyäni. Palaan Johannan luokse ja ostan Arizona-jääteetä ja kanaleivän. Hinnaksi tuli muistaakseni 14 frangia.

Vaihdamme numeroita ja halasimme teidemme erkaantuessa. Minun oli aika löytää oikea rautatie, josta juna lähtisi kohti Geneven päärautatieasema Cornavinia. Matkalla kohtaan Suzannen, ensimmäisen sveitsiläisen, jonka kanssa juttelen käytännön asioista Sveitsissä. Genevessä puhutaan pääsääntöisesti ranskaa, jota olen viisi kurssia opiskellut mutta sen puhumisesta oikeissa tilanteissa ei ollut juuri kokemusta. Ajattelin puhuvani aluksi englantia mutta päätin myös kokeilla ranskan osaamistani. Pienen alkukangistelun jälkeen keskustelu sujui melko hyvin ranskaksi. Tiedän, että teen varmaan jokaisessa lauseessa jonkin taivutusvirheen mutta ainakin saan asiani viestitetyksi.

Bienvenue à Genéve!

Tiistai 12.00 jälkeen

Saapuessani Cornavinin päärautatieasemalle ulkona tihkuttaa vettä. Genevessä on melko vilkas liikenne ja liikennepsykologialtaan ranskalaisvaikutteinen mentaliteetti. Ihmiset tööttäilivät toisilleen ja autoja vilisi joka suuntaan. Puhelimessani minulla on maps.me-niminen karttasovellus, jota voi käyttää ilman nettiä. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille! Onneksi varaamani hotelli Tor on vain pienen kävelymatkan päässä. Menen Rue du Mont-Blanc -nimisen kävelykadun läpi. Ympärillä on upeita ja koristeellisia ranskalaiselle arkkitehtuurille ominaisia rakennuksia. Hotel Tor sijaitsee kolmannessa kerroksessa, jossa on kaikkiaan 12 huonetta. Se on pieni mutta kodikas. Maksan kahdesta yöstä 230 frangia. Hintaan kuuluu huoneeseen tuotu aamiainen (hotellissa ei ole omaa ruokailutilaa). Aamiaisena oli kahvia, kaksi leipää, voisarvi, kermaista maitoa, lasillinen appelsiinimehua ja erilaisia levitteitä leivän päälle. Suomessa voileipä tunnetaan ''suolaisena'' käsitteenä - Keski-Euroopassa leivän päälle voidaan laittaa vaikkapa marmeladia, nutellaa tai hunajaa. Oikeastaan mitä vaan.

Vietyäni kimpsuni ja kampsuni hotellihuoneeseen lähden tutkimaan Geneven maisemia Geneve-järvelle. Taivas on niin pilvessä, ettei lähellä

olevien vuorten huippuja voi juuri erottaa. Siitä huolimatta Geneve on äärimmäisen kaunis - sitä voisi kutsua Vuorten Pariisiksi. Täällä ei tosin ole Eiffel-tornia. Otan kuvia järvellä sijaitsevasta valtavasta suihkulähteestä, Jet d'eau'sta. Se on yksinkertainen suihkulähde valtavalla paineella, joka sinkoaa vettä jopa 140 metrin korkeuteen. Olen iloinen, että se on talvisesta vuodenajasta huolimatta päällä. Toisaalta ulkona on 6°C astetta lämmintä. Minulle se on jo aika keväinen lämpötila. Päälläni on ohut syyspomppa, jonka olen jättänyt napittamatta kiinni koska muuten hikoilen kuin pieni porsas. Saan kummastelevia katseita ohi kulkevilta ihmisiltä ja kerrankin voin olla ylpeä suomalaisuudestani ja kansallisesta sisustani. Mielessäni soi Frozenista tuttu laulu ja erityisesti sen kertosäkeen viimeinen lause "The cold never bothered me anyway". Ranskaksi se sointuu jokseenkin paremmin "Le froid est pour moi le prix de la libertée", jonka voisi vapaasti kääntää vaikka "Kylmä on vapauden hintani". Toivottavasti kirjoitin sen oikein.

Tiistai 14.20

Lähden pompottamaan pitkin Geneve-järven läntistä rannikkoa. Järvi jatkuu lähes silmän kantamattomiin. Järven toisessa päässä voi ehkä nähdä Lausannen kaupungin. Ja lisää vuoria. Järven vesi on uskomattoman puhdasta - uskallan kaiketi juoda myös kraanavettä. Täällä päin Sveitsiä ei tosin ole niin paljon vuoria mitä Wallisin kantonissa, johon parin päivän päästä olen menossa. Käyn uteliaisuuttani myös Lidlissä, koska maha alkaa osoittaa kyltymättömyyden ääniä. Ilokseni huomaan, että ainakaan Lidlissä ei ole niiiiiiin kallista mitä oletin ennen Sveitsin matkaani. Jotkut asiat, kuten limsatölkit, olivat mielestäni edullisempia kuin Suomessa. Selkeästi kalliimpia tuotteita olivat liha. Jauhelihapaketti maksoi muistaakseni 4-6 frangia ja broilerin fileet lähemmäs 10 frangia. Siitäkään huolimatta voin ehkä todeta, etten kuole nälkään tai joudu aliravituksi. Olisi toki mukava laihtua jonkin verran ja näillä asetelmilla se on jo melko todennäköistä.

Palaan hotelliin ja otan pienet päikkärit. Illalla menen hetkeksi kävelemään ja tutkimaan öistä Geneveä. Rakennukset ovat kauniisti valaistuja ja ilmassa on selkeästi erilainen fiilis kuin päivällä. Kahviloissa on yllättävän paljon ihmisiä viettämässä iltaa. Kaiken kaikkiaan ilta on eloisa ja mieli tekisi lähteä pidemmälle tutkimaan paikkoja. Näen erään naisen ottavan automaatista rahaa ja ajattelin itsekin kokeilla samaa. Suomessa eräs vaihtarimme kohtasi ongelmia laittaessaan pankkikorttinsa väärään luukkuun. Näin saman tapahtuvan myös itselleni, mutta onneksi Sveitsissä automaateissa on pankkikortille ainoastaan yksi läpi. En voi siis mokata. Sveitsin frangit näyttävät aika hauskoilta. Luin joskus, että ne ovat yksiä maailman vaikeimmin kopioitavista valuutoista. Olipas hankalasti muodostettava lause. Sveitsin frangeissa on paljon kohokuvioita, edes kiinalaiset eivät niitä pystyisi kopsaamaan. Lällällää. Illalla syön Lidlistä ostamiani juttuja, kuten kolmiovoileipää, jääteetä, banaania ja oih - sveitsiläistä suklaata. Kaikesta kävelystä olen niin puhki, että uni maistuu varmasti.

Keskiviikko 8.45

Herätyskello soittaa keskeyttäen syvät uneni. Yllätyksekseni en nähnyt yhtään valveunia, sain nukkua kaikessa rauhassa. Suupielessäni on kuolaa ja kurkkuni on käheä, olen varmasti kuorsannut niin että talo tärisee. Tyynyt ovat pitkulamaisia ja kasaanpainautuvia, peittoni on kamalan leveä. Pyysin aamiaisen tuotavaksi huoneeseeni yhdeksältä. Avaan samalla telkkarin ja katselen sveitsiläistä tietovisaohjelmaa. Ulkona on edelleen sateinen sää.