This is Geneva calling 2.0

Keskiviikko 11.00

Aamupalan jälkeen uppoudun hetkeksi kouluhommiin, nimittäin PBL:n (Problem based learning) pariin. Kaikki opiskelijat rakastavat tätä oppimistapaa. Aiheenani on instrumenttihoitajan intraoperatiivinen hoitotyö. Otan läppärin mukaan ja kysyn respassa olevalta miekkoselta netin toimivuudesta - se kun joskus tuppaa pätkimään ja vaikeuttamaan minun haurasta elämääni. Yleistiloissa on varmaankin paremmat yhteydet, päätän siis tehdä koulujuttuja siellä. Hotellin henkilökunta kuiskii keskenään ollakseen häiritsemättä minua. Eräs laitoshuoltaja kutsuu minua "monsieur" ja kysyy jotain. Aluksi en aivan ymmärrä mitä hän meinasi mutta lopulti käsitin että kyseessä oli huoneeni siivoaminen. Vastaan "C'est le numéro sept" kertoakseni huoneeni numeron. Ja sehän on seitsemän.

Istahdan alas, kirjaudun SAMKin Moodlen sivuille ja etsin Akuutti- ja perioperatiivinen hoito -osuuden. Minun pitää avata instrumenttihoitajan intraoperatiivista työtä seuraavia termejä selvittäen: leikkausalueen rajaus, aseptiikka, komplikaatiot, valmistelu, ommelaineet, moniammatillisuus ja instrumentit. Viimeksi moduulin opettajamme, Hanna, oli vähän käärmeissään kun emme olleet kuulemma valmistautuneet niin hyvin kuin olisimme voineet. Kaikesta huolimatta hän on yksi parhaimmista opettajista mitä minulla on koskaan ollut. Saatuani osuuteni tehtyä lataan tuotokseni keskustelualueelle ja menen takaisin huoneeseeni.

Tähän mennessä olen saanut kaksi Tinder-matchia, Damienin ja Caion.

Keskiviikko 12.05

Katselen taas hetken telkkaria ja syön kolmiovoileipää, jääteetä ja sveitsiläistä suklaata. Olen huomannut että ulkomailla tunnen oloni vähemmän nälkäiseksi. Tai siis että tulen kylläiseksi paljon vähemmällä mitä Suomessa. Joskus saatan sortua syömään pelkkää tylsyyttäni mutta toisaalta mikä olisi parempaa ajanvietettä kuin syöminen? Hyvä ruoka, parempi mieli. Soitan mummulleni ja kerron hänelle kuulumisistani. Meillä on mummun kanssa sellaiset välit, että voimme puhua ihan mistä tahansa. Vaikka seksistä. Sitten me nauramme kippurassa ja puhumme taas jostain muusta.

Koska keskiviikko on toistaiseksi viimeinen kokonainen päiväni Genevessä, päätän lähteä taas ulos käppäilemään. Pakkaan reppuuni kalenterin ja sateenvarjon. Kalenterin siksi, koska siellä on SBB:n lippuja ja lappuja. Aion vielä käydä SBB:n toimipisteellä kolmannen kerran varmistamassa väliaikaislippuuni liittyviä asioita. Kerran siis junassa ollut mies kertoi minulle, että kyseinen lippu on Geneven alueella toimiva lippu ja käy ainoastaan täällä. Siis aivan eri asiaa mitä SBB:n palvelupisteellä ollut asiakaspalvelija. Saapuessani paikalla näen 17 palvelupistettä. Painan jonotusnumerokoneen namiskuukkelia ja saan luvukseni A481. Odotan ehkä 10 minuutta ja katselen ympärillä olevia ihmisiä. Sveitsiläiset pukeutuvat niin hyvin että joskus tunnen sellaisen alemmuuskompleksin. Sitten ajattelen mielessäni "Mutta minäpä olen kotoisin Porista". Huomenna menen junalla Sveitsin Alpeille ja siellä sijaitsevaan Vispin piskuiseen kaupunkiin. Minusta tulee vispiläinen. Tu dum tsihh.

Viimein tulee vuoroni. Menen asiakaspalvelupisteelle. "Bonjour monsieur!". "Bonjour, parlez-vous anglais?". "Non". Hups. Kerron että puhun vain vähän ranskaa (että katsotaan mitä tästä tulee). Näytän kaiken maailman liput ja laput, joita SBB:ltä sain. Kerron miehestä, joka väitti väliaikaislipun olleen jotain muuta kun mitä olin tilannut. Asiakaspalvelija meni asiakastietoihini ja sanoi että kyllä se on General Abonnement -matkustuskortti. Kyselin vielä lisää kysymyksiä käykö kortti myös metroissa ja kerroin esimerkkejä tilanteista, joihin pölömäisesti saattaisin joutua. Junassa olleen miehen puheet osoittautuivat lööperiksi. Hölynpölyä ja humpuukia. Asiakaspalvelija antaa minulle Sveitsin kartan, johon on merkitty SBB:n junareitit. Pääsenkö minä tuolta tuonne ilmaiseksi tällä kortilla? Kyllä. Miksei meillä Suomessa ole tälläistä järjestelmää?? Tässä kohtaa tunsin oloni hyvin ylpeäksi, sillä lukion ranskan opinnot eivät kertakaikkiaan menneet hukkaan. Toisaalta olisi hauska kuulla sama keskustelu sanatarkasti suomeksi käännettynä - repeäisin varmaan nauruun. Muistan ainakin varmistaneeni "Ja ilmainen tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse maksaa mitään?". Synnyin muuten blondina. Tänään opin uuden sanan: gratuit - ilmainen. Lopuksi kiitän tuhannesti naishenkilöä ja painan vihreää nappia asiakaspalautepömpelissä. Au revoir, monsieur. Miksei Suomessakin käytettäisi termejä neiti, rouva ja herra? Se meinaan tuntuu aika kivalta kun teititellään ja kutsutaan nimellä monsieur. Pointsit Sveitsille - tai äspuukolle, niin kuin mummoni sanoo. Hän on sitä alkanut hiljattain käyttämään. Mummullani on myös tapana vitsailla, että hänellä on heikko näkö mutta onneksi ulkonäkö on säilynyt. Nyt ymmärrän mistä esteettisesti potentiaaliset geenini ovat peräisin.

Keskiviikko 15.05

Jatkan matkaani kaupungille, luin jossain kyltissä "Vieille Ville" eli siis vanha kaupunki. Ajattelin ampaista seuraavaksi sinne. Ollakseen vajaan 200 000 asukkaan kaupunki, Genevessä on kamalan vilkas autoliikenne. Sitä kutsutaan myös toimivaksi infrastruktuuriksi. En milloinkaan uskaltaisi ajaa täällä autoa tai edes mennä pyörällä. Joskus jopa odotan, että toinen ihminen lähtee ylittämään tietä. Mielessäni otan häntä kädestä kiinni tunteakseni oloni vähän turvallisemmaksi. Jos jään auton alle, en jää yksin. Mennään yhdessä auton alle. Siitä tulikin mieleeni. Havahdun katsoessani parkkeerattuja autoja - ne ovat meinaan kalliin näköisiä. Kaikkia automerkkejä en edes tunnistanut. Autoista tulee pukuun pukeutuneita miehiä, jotka kävelevät hotelleihin, joiden nimiä ovat vaikkapa Grand Hotel Kempinski tai Mandarin Oriental. Ostan ohimennen muutaman postikortin. Niissä on kaikissa Jet d'eau'n suihkulähde. Se on suosikkinähtävyyteni koko Genevessä. Ja kaikki ne maisemat, joissa Jet d'eau näkyy. Se äännetään muuten sillai suhuässällä sche ja sitten doo. Shedoo.

Muistelen paikkaa, jossa näin kyltin, joka osoitti vanhan kaupungin suuntaan. Pienen kukkulan huipulla näen kirkon ja ajattelen sen olevan jossain siellä. Suuntaan sinne päin. En sen kummemmin katso karttaa koska haluan kävellä spontaanisti sinne minne mieli tekee. Onko se sitten hyvä vai huono asia, ken tietää? Rakennukset alkavat kieltämättä näyttää vanhemmilta. On jännittävää kuvitella millaisia ihmisiä täällä on asunut jos Sveitsi on ollut olemassa ainakin vuodesta 1291. Siitä on jo vierähtänyt tovi. Kuljen pitkin kapeahkoja katuja ja katselen ikkunoita ja rakennusten koristeita. Sveitsin lippuja liehuu siellä täällä.

Ohi menevät ihmiset keskustelevat ranskaksi ja minua vain hymyilyttää vaikka taivaalta putoaa satunnaisia vesipisaroita. Räpsin kuvia sieltä täältä ja katson etten kompastu mihinkään. Niinkin voi sattua. Sveitsissä on muitakin ruokakauppoja kuin Lidl. Niitä ovat esimerkiksi Migros ja Coop. Näin vilkkaan kadun varrella Coop City -nimisen suuren tavaratalon, joka muistuttaa Suomen Sokosta tai Stockmannia. Menen sisään tutkimaan ruokien hintoja. Okei. Täällä on kalliimpaa kuin Lidlissä. Käyn siis jatkossa Lidlissä tai ainakin pyrin. Ostin kaksi kolmiovoileipää ja sitruunan makuista Arizona-jääteetä, joka oli yllättävän edullista muuhun hintaluokkaan nähden.

Otsallani on hikikarpaloita ja oloni on melko tukala. Ennen lähtöä ostin turhaan pitkäpunttiset kalsarit, joista serkkuni Iida ja Olena minulle saarnasivat. Ehkä niille tulee vielä muuta käyttöä? Palaan takaisin hotellille ja syön leivät samalla kun katson telkkaria. En muista milloin telkkarista tuli huvittava ranskankielinen sketsisarja, vähän niin kuin Siskonpeti tjmv. Siinä oli yksi kohta, jossa mies ja nainen keskustelivat ruokapöydässä. Mies oli ostanut sellaiset Google-älylasit, joita hän esitteli naiselle, jonka oletin olevan hänen vaimonsa. Hän halusi valita käyttökielen, jota hän auvoisasti etsi käsiään liikuttamalla ilmassa. "Alors... langue... francais... merde, finlandais". FINLANDAIS. Tässä kohtaa meinasin purskauttaa jäävedet pitkin maita ja mantuja. Ranskan ja suomen kielethän ovat usein rinnatusten mitä erilaisimmissa valikoissa. Finnish. French. Ja merde tarkoittaa ranskaksi paskaa. Sitä itteensä.

Keskiviikko 17.15

Loikoiltuani hetken sängyssä ja selattuani sosiaaliset mediat läpi päätän taas lähteä ulos käppäilemään. Tiistaina näin jossain kiintoisan näköisen kiinalaisen ravintolan, joka ei ollut edes niin kallis. Ajattelen hakevani sieltä purtavaa iltapalaksi. Lähden kuitenkin tutkimaan Geneve-järveltä virtaavaa joenvartta pitkin etelää kohti. Ilta alkaa jo vähitellen hämärtää ja Geneve pukeutuu pimeään mutta valaistuun iltapomppaan. Pomppa on muuten hauska sana, miellän sen takiksi. Kuuden aikaan vilisee paljon autoja, enemmän kuin neljän aikaan, jolloin useimmat ihmiset pääsevät töistään. Jatkan kävelemistäni ja päädyn Geneven päärautatieasema Cornavinin kohdalle. Siellä on yhtä paljon ihmisiä kuin päivällä. Mitä nämä ihmiset oikein tekevät vapaa-ajallaan? Jatkan pohjoiseen Rue du Lausanne -tietä pitkin. Monet Geneven kadut muistuttavat vilkkautensa puolesta Helsingin Mannerheimintietä. Kiinalaista ravintolaa ei silti näy. Merde. En siis tule jouluksi miksikään. Lähden takaisin päin ja suuntaan kohti Geneve-järven rantaa. Matkallani ohitan YK:n päämajan. Genevessä on myös Punaisen Ristin päämaja, mutta sitä en ole vielä edes lähtenyt etsimään. Jätän sen toiseen kertaan kun tulen tänne taas ja toivottavasti sää suosii minua silloin.

Hotellini vieressä on pieni Edwards Sandwiches -niminen ravintola. Se on vähän kuin suomalainen grillikioski mutta paljon hienompi. Sisällä on paljon ihmisiä illastamassa. Vain yksi pöytä on vapaana. Hinnastoltaankin se on melko edullinen jos vertaa muuhun Sveitsiin. Burgerit ja isommat ateriat maksavat alle 20 frangia. Sieltä saa kyllä edullisempia leipiäkin. En ihan ymmärtänyt ravintolan systeemiä, koska siellä on myös sellainen lasinen kylmiö, josta voi valita leivän väliin erilaisia juustoja ja muita täytteitä. Sveitsiä sanotaan myös juustojen maaksi. Ja suklaan. Ja käkikellojen. Tässä kohtaa mieleeni tuli kirjoittaessani eräs putiikki, joka oli lähellä sitä suklaakauppaa, josta ostin postikortteja. Tämän putiikin edessä oli tyypillisiä Sveitsiläisiä linkkuveitsiä. Sellaisia pötköjä, joiden uumenista tulee korkin- ja pullonavaajaa, puukkoja, teriä - melkein mitä vaan. Erityisesti yllätyin niiden hinnoista - ne olivat nimittäin nelinumeroisia. Alkuperältään ne ovat Sveitsin armeijan suunnittelemia linkkuveitsiä. Aika jännää. Me suomalaiset annoimme polttopullolle nimityksen "Molotovin cocktail". On sekin jotain!

Tähän mennessä olen ollut poikkeuksellisen aktiivinen blogin kirjoittaja. Jatkossa tilanne voi muuttua harjoittelun ja energiavajauksen alettua. Yritän parhaani mukaan päivitellä menoa ja meininkiäni Sveitsissä, jonne menosta olen unelmoinut jo vuosia. Ystäväni Anne-Marie muuten sanoi, että olen tulossa kipeäksi. Hän sanoi kykenevänsä haistamaan sen, kun ihminen on tulossa kipeäksi. Vielä ei ole lenssu iskeny. Koputan puuta. Nyt alan syömään jo kylmettynyttä kanaleipääni, käyn suihkussa, katson hetken telkkaria ja painun pehkuihin.