Alpit, täältä tullaan!

Torstai 7.00

Herään miehen ääneen, mies oli jossain huoneessani. Havahdun ja vastaan hänelle jotain. Häntä ei näy missään. Miten mies olisi päässyt lukittuun hotellihuoneeseen huomaamattani? Ei mitenkään. Valitettavasti. Viime yö meni taas vähän plörinäksi. Kaikesta eilisen päivän kävelemisestä huolimatta en saanut kauhean hyvin nukuttua. Parempi onni ensi yönä. Josko huoneeseenikin ilmestyisi oikeasti joku mies.

Avaan telkkarin ja katselen ranskankielisiä lastenohjelmia. Samalla selaan puhelintani ja katson onko sosiaalisessa mediassa tapahtunut mitään uutta. Tänään on viimeinen päiväni Genevessä ja hotellihuone tulisi luovuttaa 11.00 mennessä. Aamiainen tulee taas yhdeksältä niin kuin olin sen tilannutkin. Voisarvi, kaksi leipää, kahvia, maitoa, erilaisia täytteitä ja lasillinen puristettua appelsiinimehua. Tällä kertaa tarjottimella oli myös sveitsiläistä juustoa sellaisessa pienessä pakkauksessa. Avatessani pakkauksesta tulee hiuksia repivä lemu. Non merci. Yritän syödä ripeästi ja tarkistaa, että kaikki on varmasti pakattuna matkalaukuissa.

Torstai 9.15

Vien tarjottimen yleistilaan ja kysyn respassa olleelta naiselta minne voin jättää sen. Respassa on työvuorossa keski-ikäinen ja varmasti omalla tavallaan tyylikkäästi pukeutunut erikoinen nainen, jolla oli paljon koruja ja tingen tangeleita. Hänen habituksensa oli myös melko erikoinen. Hän selasi läppärin ruutua, oli ehkä viisi sekuntia hiljaa ja vastasi jotenkin tyhjentävästi. Palaan takaisin huoneeseeni hakeakseni matkalaukkuni. Junia Vispin suuntaan lähtee puolen tunnin välein. Jos juna lähtee tasalta, se lähtee raiteelta 6. Puolelta lähtevät junat tulevat raiteelle 4. Yritän pitää nämä mielessäni. "Est-ce que je peux payer maintenant?" Voinko maksaa nyt? Oui - Respan persoonallinen nainen vastaa. Istun alas hiestä märkänä, koska matkalaukut ovat melko painavia ja samalla tuleva junamatka jännittää suuresti. Vaihdamme muutaman sanan maksaessani hotellihuoneeni.

Hotel Tor ****

Yleisesti ottaen olen kovin tyytyväinen Hotel Tor'in palveluihin. Hotelli on ydinkeskustassa kävelymatkan päässä kaikesta tärkeästä ja paikat, mihin hotellilta on pitkä matka, ovat täysin turhanpäiväisiä eikä sinne kannata mennä. Hotelli on vähän piilossa mutta hyvä maamerkki hotellin löytämiseksi on pieni, vanha kirkko, joka sijaitsee pienellä aukiolla aivan hotellin sisäänkäynnin edessä. Aamiaiseen tosiaan kuuluu nuo jutskaakkelit, jotka aiemmin mainitsin. Olisin ehkä toivonut enemmän. Kahvia on onneksi pienen termarin verran ja se on melko vahvaa päivän käynnistämiseksi. Hotellihuoneeni oli äärimmäisen siisti ja kompakti. Oikeastaan enempää en olisi voinut huoneelta toivoa. Kaiken kaikkeaan hintansa väärti , 230 frangia kahdelta yöltä, vaihdon ensimmäisten päivien ajaksi ja mielen rauhoittamiseksi ollessani ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla.

Torstai 9.40

Kävelen pitkin vilkasta kävelykatua. Yritän muistella netistä etsimäni raiteet, pyrin ehtimään klo 10.00 junaan. Sveitsissä junayhteydet ovat äärimmäisen täsmällisiä. Junat ovat harvoin myöhässä ja jos näin pääsee käymään, siitä ilmoitetaan ja pahoitellaan kovasti. Aluksi en meinannut löytää raidettu 6, koska menin tavallaan väärästä sisäänkäynnistä ja kyltit, jotka osoittivat raiteelle 6, osoittivatkin bussiliikenteen pysäkeille. Kierrän koko Cornavinin rautatieaseman ympäri läähättäen ja puuskuttaen. Huffing and puffing. Tämän lausahduksen opin skotlantilaisilta vaihtareilta, Brookelta, Kirstyltä ja Kayleniltä. Voi kunpa hekin olisivat täällä. Lähden toiseen suuntaan ja pääsen lupaalta näyttävään käytävään. Ihmisiä vilisee ympärilläni joka suuntaan.

Nousen maanpinnalle 6-raiteen kohdalle. Näen vanhemman miehen koiransa kanssa. Kerron hänelle olevani matkalla Valais'in/Wallisin kantoniin ja kysyn meneekö seuraava juna sinne. Hänkin on menossa sinne, ainoastaan eri paikkaan. Minä olen matkalla Vispiin, hän taas Sierreen. Nainen kuuluttaa suureen ääneen jotain ranskaksi. Juna, johon minun on tarkoitus mennä, meneekin poikkeuksellisesti teknisten ongelmien vuoksi raiteelle 2. Ja ei kun menoksi. Välillä tuntui siltä, etten kerkiäisi siihen. Onneksi se tuli hieman myöhässä. Vanhempi mies tulee koiransa kanssa samaan vaunuun, jossa istumme vastakkain. Otan GA-matkustuskortin väliaikaisversion ja passin esiin näyttääkseni ne konnarille. Asia hoituikin mutkattomasti. Kaikki oli niin kuin pitikin :) Näin junamatkamme kohti Valais'sin kantonia saattoi alkaa.

Valais on yksi Sveitsin kantoneista. Lisäksi se on kaksikielinen, ihmiset puhuvat ranskaa ja saksaa. Valais on ranskankielinen nimi ja Wallis taas saksankielinen. Taidan käyttää jatkossa Valais-nimitystä, koska se kuullostaa mielestäni hienommalta. Se äännetään sillai valee. Siksi sen kirjoitusasukin on hieman erikoinen. Valais'ssa on kamalan paljon vuoria, se on kokonaan Alppien peitossa. Ja vuoriahan minä rakastan.

Torstai 10.55

Matkalla tutustun paremmin tähän mieheen. Hänen nimensä on Damien, ihan niin kuin Tinder-matchinikin. Koiran nimi on kuulemma Einstein mutta hän ei ole kuin Einstein. Lisäksi Einsteinia kutsutaankin nimellä Didi. Menen hieman hämilleni koska ainakin itse miellän Didin tyttökoiran nimeksi. Söpö koira hän on joka tapauksessa. Katselen maisemia, joissa vuoret alkavat vähitellen kasvaa. Näen kamalan paljon viiniviljelyksiä. Siis sellaisia, joissa kasvatetaan viinirypäleitä ja muuta hauskaa. Siis aivan jumalattoman paljon. Maisemat ovat hulppeat vaikkakin jokseenkin karut. En oikein osaa selittää sitä, tuntuu kuin olisimme Maan sijaan Marsissa. Ehkä kevään mittaan maisemat puhkeavat kukkaan niin kuin minä tein lähihoitajaopintojen aikana. Niin ja TAYSissa. Nyt Marjukka kysyisi "Ai ooksää ollu tayssissakin??" Tämmöinen inside-juttu tähän väliin. Nyt otan palan sveitsiläistä suklaata. Nam.

Ilokseni ja suureksi yllätykseksi Damien pyytää yhteystietojani ja antaa minulle käyntikorttinsa. Hän sanoi kutsuvansa minut hänen ja vaimonsa luo syömään, ehkä kuukauden päästä. En ymmärtänyt laisinkaan. Tähän asti olin aina kuullut sveitsiläisten juroudesta ja taipumuksesta vetäytyä omaan kuoreen. Mitä tämä nyt oikein tarkoittaa. Olin hämilläni. Eikä se ollut unta. Vaikertelun jälkeen sain sanotuksi jotain, tyyliin "Mais c'est parfait!". Ihailtavaa vieraanvaraisuutta!

Torstai 12.25

Saavun Vispiin. Mielessäni pyörii vain ajatuksia vispilänkaupoista. Pyörin hetken ympyrää monttu auki. Ympärillä olevat vuoret ovat niin mahtavia. Mikähän happisaturaationi mahtaa olla? Päässä heittää kummasti. Mahdankohan sairastua vuoristotautiin? Kun kolmen ja puolen kuukauden päästä palaan kotiin ystäväni juttelevat keskenään "Toni tuli eilen takaisin vaihdosta, vaikuttaa kyllä yksinkertaisemmalta mitä normaalisti". Toisaalta ei mitään uutta. Voissa paistettu pölö - jonkun omaan käyttöön. Irina repeää nauruun. Lähden vaeltamaan pitkin Vispin katuja. Ihmiset eivät puhu enää ranskaa ympärilläni. Nyt se on jonkinlaista saksaa, josta en ihan saa selvää. Huuskutan ja puuskutan menemään. Vastaanottava koulu on tavallaan Vispin sairaalan takana ja tiedossa on paljon ylämäkeä. Ei pysty. Ei kykene. Hikoilen kuin pieni porsas nojatessani eteenpäin samalla kun kapuan ylös jyrkähköä mäkeä. Autoja vilisee, tosin vähemmän kuin Genevessä. Visp on habitukseltaan vähän landepöndemäisempi. Täällä ihmiset pukeutuvat mukavammin ja rennommin.

Viimein näen kadun, jossa lukee Pflanzettastrasse. Sitten pitää löytää katunumero 6. Ympärillä olevat talot ovat erikoisia, jokseenkin laatikkomaisia ja sieluttomia. Toisaalta moderneja ja toiset taas äärimmäisen perinteikkäitä. Katson oikealle ja kaukana näen tutun HES-SO -logon. Menen sisään laatikkomaiseen, sieluttomaan ja jokseenkin vanhanaikaiseen rakennukseen. Aulassa on muutama luokkahuone sekä kaksi huonetta, joissa lukee "Sekretariat". Koputan ovea ja samalla nuori, tummahiuksinen nainen tervehtii minua sanoen jotakin, joka kuullostaa "Dag goud" tai joltakin sinnepäin. Sveitsin saksa on siitä erityinen murre, ettei sillä ole virallista oikeinkirjoitustapaa. Vaikka kaikki artikkelit ja viralliset tekstit Sveitsissä ovat hochdeutschiksi, eli Saksan saksaksi, voin kirjoittaa lauseen lähes miten haluan. Soo isch es. Sitten hän sanoo jotakin "Sind si de Herr Lempinen?" Olen hiestä märkä eikä saksa meinaa tulla suusta ulos. Huuskutan ja puuskutan minkä ehdin. Nuori nainen sanoi kertovansa HES-SO:n vastaavalle kansainvälisyyskoordinaattorille saapumisestani ja että hän tulee pian myös minua tapaamaan.

Tutkin hetken aulassa olevia hoitotyön opintoihin liittyviä esitteitä. Ne ovat kaikki saksaksi. Oli palliatiivista hoitoa, informatiikkaa ja muuta hauskaa. Hetken kuluttua aulaan astelee minua hieman pidempi, ehkä nelikymppinen mies, joka tervehtii minua kätellen. Hän ohjaa minut opiskelija-asunnolleni, jossa asun harjoitteluni ajan. Se sijaitsee toisessa kerroksessa. Toisessa kerroksessa sveitsiläisen kerroskäsityksen mukaan - kolmannessa kerroksessa suomalaisen kerroskäsityksen mukaan. Mies, Hilar nimeltään, kertoo käytännön asioita ja vähitellen alan ymmärtää myös hänen saksaa. Se on vähän kuin Hochdeutschia sveitsiläisellä aksentilla. Hän antaa avaimen, jossa on myös elektroninen läpyskä, jolla pääsen tiettyihin paikkoihin. Huoneeni on melko tilava, ehkä vähän vanhanaikainen mutta silti potentiaalinen kodikkaaksi asumukseksi. Nyt kun katson sitä uudestaan se on oikeastaan jopa retro - vähän niin kuin SAMKin vaihtarien opiskelijakämpät Tommilantiellä. Asunnon ikkunan voi avata kahdella eri tavalla ja lisäksi sen ulkopuolella on sellainen iankaikkisen vanhan näköinen juttu, jonka voi laskea ikkunan eteen vaikka iltapimeällä. Nämä ovat todella yleisiä Keski-Euroopassa. Suomessa näitä on lähinnä kauppojen näyteikkunoilla. Hilar antaa muovikuoren, jossa on papereita ja muuta hauskaa. Hän kertoo wlanin tunnussanan, jonka avulla pääsen jatkamaan blogikirjoituksiani. Tovin kuluttua minulle selviää monet käytännön asiat kuten pyykinpesu ja avaimen käyttö koulun ollessa kiinni. Hetken aikaa juteltuamme käytävällä alkaa haista tolkuttoman paljon paskalta. Mietimme mistä se mahtoi tulla, itse epäilin viemäreitä. Se oli jotain niin ironista. Ehket usko sitä mutta näin siellä kävi. Ja sitten se paskan haju hälveni pois. Onneksi. Zum Glück.

Toisinaan asuntolassa kuuluu järkyttävän kova ääni. Viereisen sairaalan katolla on helikopterille suunnattu laskeutumisalusta. Saa nähdä mitä täällä nukkumisesta tulee.

Keskiviikko 17.00

Puen ruskean syyspompan päälleni, otan kaapista kangaskassin ja suuntaan ulos. Tässä kohtaa huomasin unohtaneeni pipon Poriin. Iida ja Olena haukkovat henkeään. Nyt on poika pulassa. Oikeastaan täällä on aika lämmin ja usein minua alkaa hikoiluttaa ja pelkästään se ei ole ollenkaan kiva asia. Tarvitsen jäisiä pakastemaissipusseja housuihini pitääkseni lämmönsäätelyn kurissa. Muistelen mielessäni Vispin karttaa ja Lidlin sijaintia siellä. Suuntaan sinne päin ja räpsin samalla kuvia uudesta kotikaupungistani.

Sveitsiläisissä ruokakaupoissa ei ole koskaan koreja kaupan sisääntulon kohdalla. Joudun taas hakemaan korin kassojen vierestä. Pyydän jonossa olevilta ihmisiltä anteeksi, entschuldigung, kurkottaessani kasassa olevia koreja. Sitten menen takaisin kaupan alkupäähän ja mietin mitä ruokaa haluaisin laittaa aluksi. Jotain helppoa. Niin kuin olin jo Genevessä huomannut, Lidl ei eroa juurikaan Suomen hinnoista. Ainoastaan liha on kalliimpaa. Laitan koriini valtavan leivän, maitopurkin, mandariineja, appelsiinimehua, salaattilehtihässäkän, leikkele- ja juustopaketin, voipurkin, rypsiöljyä, kaksi pakettia jauhelihaa, paketin pastaa (olisi pitänyt ottaa kaksi mutta en taas huomannut) ja einesannoksen, jossa on nuudelia ja kanaa. Kaikki tämä noin 35 frangia.

Kirjoitin juuri lauseen siitä, kun kysyin eräältä myyjältä onko Sveitsissä Eldenweissia sisältäviä ruokia. Hän katsoi minua oudoksuen ja sanoi jonkun korjatun sanan sitä kysyen. Ja - vastasin. Nein, tut mir Leid. Tässä vaiheessa kun kirjoitan tätä blogia ja mietin miten tuo Eldenweiss kirjoitetaan huomaan, että käytin kertakaikkisen väärää sanaa! Halusin siis kysyä, myydäänkö Sveitsissä tuotteita, jotka sisältävät Keski-Euroopassa kasvavaa Waldmeister-nimistä yrttiä, joka on suomeksi tuoksumatara. Neva hööd. Maistoin sitä viime kesänä ollessani Saksassa ja se oli kyllä melkoisen hyvää. Maultaan se muistutti lähinnä vaahtokarkkia. Pitänee huomenna yrittää uudestaan.

Huomenna aion mennä vierailemaan tulevassa harjoittelupaikassani 6 minuutin junamatkan päässä sijaitsevan Brig-nimisen kaupungin sairaalassa. Soitan kotiin ja kerron kaiken olevan oorningissa. Kotiväki on mielissään :)