Der Praktikant aus Finnland! - Brig

Torstai 22:10

Kirjoittelen edelleen edellistä blogikirjoitusta ja kuuntelen musiikkia Spotifysta. Toistolla on soinut Only the horses -kappaleesta tehty remix. Musiikin taustalla kuulen jotain ääntä. Pysäytän kappaleen ja yritän kuunnella tarkemmin. Keittiöstä kuuluu kolinaa. Innostuksessani puen äkkiä harmaat olotilahousut, sillä tavallisesti pidän päälläni vain t-paitaa ja boksereita ollessani omissa oloissani. Älkää innostuko siellä. Kerroksen käytävällä on valo. Keittiön ja vessan ovet ovat auki. Vessasta kävelee ulos nuori, hoikka nainen. Katsomme toisiamme hetken uteliaasti ennen kuin saamme jotain sanotuksi. Hallo! Hän kysyy olenko uusi harjoittelija. Menee taas hetki, että saan saksa-moodin päälle suomeksi kirjoittamisen jälkeen. Naisen nimi on Alexandra ja hänkin opiskelee sairaanhoitajaksi. Häntä kuulemma kutsutaan Alexiksi. Olipas hankala nimi taivuttaa. Vaihdamme muutaman sanan. Hän on ollut harjoittelussa samassa sairaalassa Brigissä, jonne minäkin olen menossa. Hän oli toisaalta psykiatrisella osastolla ja itse menen ortopediselle osastolle. Olisi hauska tutustua häneen paremmin ja kuulla sveitsiläisestä koulutusjärjestelmästä ja hoitotyön opinnoista.

Sveitsissä jopa nuoriso kättelee toisiaan. Mennen tullen. On kuulemma äärimmäisen epäkohteliasta jos pois lähtiessään ei kättele toista.

Perjantai 9:00

Kännykän herätyskello soittaa. Nukuin vaihtelevasti. Huoneessa oleva kattolamppu pitää toisinaan outoa ääntää. Joskus sieltä kuuluu erilaisia koputuksia ja paukahduksia. En usko, että se on epäkunnossa. Säädin lämpöpatterin melko suurelle ja ehkä lämmin ilma saa lampun pitämään outoja ääniä. Tai sitten minun täytyisi mennä sinne psykiatriselle osastolle. Mutta tosiaan, lampun ääntely piti minua osittain hereillä. Mitä jos se onkin taikalamppu? Nousen tuolille ja hieron lamppua. Hipsis hopsis henki hoi, ulos lampusta kompuroi. No enkä noussut.

Petaan sängyn ja puen ylleni puseron ja farkut ja pistän kengät jalkaan. Käyn vessassa ja menen keittiöön syömään aamiaista. Katson kännykästä onko facebookissa tapahtunut mitään uutta. Kaikki kunnossa. On niin kiva lukea ihmisten kommentteja lataamistani kuvista ja kirjoituksista. Jotkut sanovat olevansa ylpeitä minusta - se tuntuu tosi hyvältä :)

Huuhtelen lautaselta leivänmurut pois ja laitan sen kuivumaan tiskipöydällä olevaan telineeseen. Täällä en saa nauttia suomalaisesta tiskikaapista. Yhteisen keittiön sääntöjen mukaan kaikkien tulee pitää keittiö siistinä ja siivota omat roskat pois. Keittiö on vanhanaikainen mutta kotoisa ja kelpaa hyvin vaihtoni ajaksi. Jääkaappi on tilava ja jokaiselle on siellä omat paikat ruokien säilyttämistä varten. Puen takin päälle ja otan reppuun työkengät ja kalenterin. Suuntaan kohti Vispin rautatieasemaa ja yritän katsoa aikataulunäytöiltä milloin seuraava juna menee Brigiin. Juna lähtee klo 10.25 raiteelta 2. Kaikki on niin helppoa Sveitsissä. Jos ei lasketa byrokratiaa. Mutta siis jos minäkin olen näin pitkälle päässyt ongelmitta niin kuka tahansa pärjäisi täällä. Junan saapuessa menen kakkosluokan vaunuun ja istahdan alas. Vaihdan muutaman sanan viereisellä penkillä istuvan vanhemman pariskunnan kanssa. Matkani jatkuu itään. Olen niin tyytyväinen :)

Katselen ympärillä olevia vuoria, joiden huiput ovat valkoisia lumesta. Kaikessa karuudessaan vuorten rinteillä olevat lehdettömät puut tekevät maisemista hulppeita. Junassa on lämmin. Katson vasemmalle ikkunasta ja näen miten joku hurjapää lentää helikopterilla melko matalalla. Helikopterista roikkuu sellainen pitkä vaijeri, jonka toisessa päässä on jokin vekotin, joka kantaa mukanaan puita. Saahan niitä polttopuita noinkin.

Perjantai 10:55

Viimein juna lähestyy Brigin rautatieasemaa. Brigin sairaala näkyy ikkunasta oikealla. Poistun junasta ja toivotan vanhalle pariskunnalle mukavaa päivänjatkoa. Muistelen Brigin karttaa ja lähden katua pitkin oikealle. Mielestäni Brigissä olevat talot ovat paljon hienompia kuin Vispissä. Brig on myös jonkin verran suurempi ja siellä on enemmän touhuttavaa. Tosin Lidliä ei Brigin keskustassa ole. Tai on mutta se on kaukana. Pöh.

Tuollainen se sairaala on - Spitalzentrum Oberwallis. Sveitsissä ei sanota Krankenhaus vaan Spital. Tuo parkkitalo. Menen ovista sisään ja eteisaula näyttää enemmänkin hienomman hotellin resepsuunilta. Vasemmalla on tiski, josta ihmiset kysyvät kaiken maailman asioista. Tulee minun vuoroni ja esittäydyn itseni. "Guette Tag, ich bin ein Praktikant aus Finnland und ich sollte mein Praktikum nächste Woche auf den Orthopädische Abteilung beginnen". Meniköhän tuo sinnepäinkään? Tiskin takana työskentelevä nainen ymmärsi minua kaiketi ja ohjasi minut paikkaan, joka muistutti ehkä ortopedistä poliklinikkaa. Matkallani näen opasteita, jotka ohjaavat dialyysiin. Hetken vaellettuani löysin toisen tiskin ja esitin saman asian saksaksi. Nyt minut ohjattiin menemään toiseen kerrokseen. Palaan takaisin sisääntuloaulaan ja menen hissillä toiseen kerrokseen.

Käytävät ovat melko leveitä. Näen pedattuja potilassänkyjä ja hoitohenkilökuntaa siellä täällä. Kerron taas asiani eräälle nuoremmalle miespuoliselle hoitajalle. Hehe. Hän ohjaa minut käytävän päähän ja sieltä oikealle. Ainakin olen nyt oikealla osastolla. Seuraan hänen ohjeitaan ja oikealla on suuri tiski tai ehkä paremminkin komentokeskus, jossa vilisee hoitajia. Saan erään hoitajan huomion kiinnitettyä ja kerron asiani taas kerran. "Guette Tag, ich bin ein Praktikant aus Finnland und ich sollte mein Praktikum nächste Woche auf den Orthopädische Abteilung beginnen". Hoitaja huudahtaa: "Der Praktikant aus Finnland!". Helpotuin kummasti. Olen kuullut melko useita tarinoita vaihtareilta, jotka ovat menneet harjoittelupaikkaansa eikä kukaan ole tietänyt koko asiasta mitään. Kättelemme ja vaihdamme muutaman sanan. Muut hoitajat ympärillä kiinnittävät katseensa minuun ja hymyilevät suuresti. Kättelen kahta muuta hoitajaa, joista toisella on tumma iho ja yllään erilainen hoitopuku, joka muistutti luostareissa toimivien nunnien asua. En muista kenenkään nimeä, mutta vastaava ohjaajani ei kuulemma ollut paikalla.

Eräs hoitaja pyytää minua mukaansa ja kävelee käytävän päässä olevan oven luo, yrittää avata sen mutta se on lukossa. Hänen piti näyttää minulle jotain mutta en muista mitä. Alunperin minun piti mennä osastolle vasta maanantaina klo 8.00 mutta suomalaisen käytännön mukaan halusin piipahtaa osastolla etukäteen, jotta tiedän missä se on ja jotta saisin vähän esimakua siitä, mitä tulee tapahtumaan. Onneksi kyseinen hoitaja kertoi olevansa kotoisin Saksasta - minun on helpompi ymmärtää häntä. Ensi viikko tulee kuulemma olemaan perehdytystä. Olisin toivonut jonkun kertovan minulle jo tänään enemmän osaston käytännöistä. Tai edes jotain. Mutta kaikki tulee varmasti selväksi ensi maanantaina ja ensi viikon aikaan. Muistutin, että ensi viikon torstaina HES-SO:n uusille vaihtareille järjestetään Welcome Day, johon kaikkien vaihtareiden toivotaan tulevan. Odotan sitä innolla. Kysyn, että saanhan pitää sen päivän vapaana. Hoitaja uskoo sen onnistuvan. Kerron myös hoitajalle, että haluan tehdä asiat niin hyvin kuin osaan. Erityisesti siksi, että jos koen viihtyväni Sveitsissä ja integroituvani paikalliseen työyhteisöön ja kulttuuriin, haluan joskus tulevaisuudessa muuttaa Sveitsiin ja työskennellä täällä sairaanhoitajana. Toistaiseksi viihdyn täällä hälyyttävän paljon. Sama nuorempi mieshoitaja pujahtaa ohitsemme erikoinen kone mukanaan. En ollut koskaan nähnyt moista. Se liittyi varmasti jotenkin leikattuun jalkaan, koska se näytti siltä että sinne työnnetään potilaan jalka. Mahdollisesti. Uskon oppivani siitä lisää kymmenen viikon aikana.

Perjantai 12:20

Vietin melkoisen tovin kyseisessä sairaalassa. Nyt on aika tutkia Brigin kaupunkia. Lähden etsimään keskustaa rautatieaseman läheisyydestä. Eteeni avautuu pitkä katu, jonka molemmille puolille on istutettu puita. Rakennukset ovat värikkäitä ja taustalla komeilee vuori. Kuva saattaa antaa ehkä ankean ensivaikutelman mutta minä viihdyin kaupungissa varsin hyvin.

Brigissä sijaitsee hieno Stockalperin linna. Saksaksi se taipuu hienosti "Stockalperschloss". Nimi herätti minussa ja serkuissani, Iidassa ja Olenassa suurta hilpeyttä. Haluan ottaa siitä kuvia, sekä keskustassa sijaitsevista ranskalaistyylisistä rakennnuksista. Oikeastaan suurin osa näistä rakennuksista on saanut vaikutteita ranskalaisesta ja italialaisesta arkkitehtuurista - en oikein edes tiedä kumpia ne ovat ja mitä ne ovat rakennuksiaan. Brigissä on enemmän ravintoloita. Sen voi nimittäin haistaa ilmassa. Niin paljon herkullisia tuoksuja että tekisi mieli mennä lounastamaan jotain sveitsiläiselle keittiölle tyypillistä ruokaa. Usein hinnat ovat sen verran korkeita, että mieluummin laitan kotona ruokaa ja sillon tällöin käyn ulkona syömässä. Ehkä mieluiten silloin, kun minulla on seuraa. Toisaalta budjettini pitäisi kyllä kestää, olen varannut viikkoa kohti noin 200 frangia. Olen laskenut sen niin, että vuokra, hotelli Genevessä, lennot ja GA-matkustuskortti on maksettu pois. Tulen pärjäämään varsin hyvin jos löydän Lidlin jostain.

Kävelen pitkin kävelykatua ja vastaan tulee nainen, jolla on mukanaan herkullisen näköinen täytetty patonki. Ajattelin itsekin ostaa pientä purtavaa jostain. Näen kolme italialaista ravintolaa vierekkäin. Menen niistä yhteen ja ravintolassa työskentelevä mies tervehtii sanomalla "Dag goud". En siis edelleenkään tiedä miten se kirjoitetaan. Päivää hyvää. Pitää ottaa selvää. Kysyn osaako hän puhua Hochdeutschia. Aluksi hän ei kuullut mitä sanoin koska ääneni on mihinkään kantamaton. Pyysin nähdä ruokalistaa - siellä oli vain pizzoja. Hinnat pyörivät 10 frangin molemmin puolin mutta suurin osa maksaa 15-20 frangia. Patonkeja ei ollut missään. Päätän poistua ravintolasta mutta tulevaisuudessa se voisi olla oiva paikka käydä syömässä. Tällä kertaa minulla ei ollut niin suurta nälkää.

Yritän tehdä tähän sellaisen gallerian, josta voit katsoa kuvia, joita räpsin köpötellessäni pitkin Brigin katuja. En tiedä suurenevatko kuvat niitä klikatessa mutta toivossa on hyvä elää :)

10-2-17-2031

10-2-17-2031

10-2-17-2031

10-2-17-2031

10-2-17-2031

10-2-17-2031

10-2-17-2031

10-2-17-2031

10-2-17-2031

10-2-17-2031

Brigissä tapahtui myös ensimmäinen kömmähdys - olenhan minä kömmähdysaltis tapaus ja toistaiseksi kömmähdyskiintiö on ollut miinuksen puolella koko matkan ajan. Löydettyäni Stockalperin linnan halusin kiertää sen toiselle puolelle saadakseni siitä parempia kuvia. Brigin vanhan kaupungin kadut olivat tosin jokseenkin epäloogisia. Ajattelin oikaista talojen poikki. Vanha pariskunta ajoi tielle vanhalla Toyota Hiacella. Meilläkin oli vanha Toyota Hiace. Lähden kävelemään siihen suuntaan, josta he tulivat. Käveltyäni hetken eteenpäin huomaan tulleeni umpikujaan, yritän etsiä tietä mutta kaikki tuntuvat johtavan sinne minne ei pitäisi. Käännyn takaisin. Tien ja sisäpihan välille oli tullut portti. Olin siis kaiketi mennyt vahingossa jonkun kerrostalon sisäpihalle ja portti oli nyt kiinni. Portin vieressä oli ovi mutta sekin oli lukossa. Sveitsissä on muuten ihan erilaiset lukkosysteemit kuin meillä Suomessa. Miksi ovet eivät aukene meille. Ympärilläni ei ollut ketään. Minulle iskee pieni paniikki. Käännyn vasemmalle ja kauempana näen sinertävän ison rakennuksen, joka näyttäisi olevan jonkinlainen koulu. Kloster Saint Ursula. Kloster on suomeksi kylläkin luostari. Tai sitten se oli jokin toinen paikka. Nuorisoa kuitenkin lappasi sisälle ja ulos. Yritin livahtaa avoinna olevista porteista ulos ja niin pääsin taas vapauteen.

Stockalperin linnaan täytyy ehdottomasti päästä vielä sisälle. Olisin nytkin päässyt mutta tällä kertaa minusta ei vaan tuntunut siltä. HES-SO:ssa on kuulemma kaksi muutakin vaihtaria Suomesta, voisin viedä heidät Brigiin ja Vispiin ja silloin voimme käydä ulkona syömässä :) Uskoakseni he asuvat toisessa kaupungissa, joko Sionissa tai Sierressä.