Sairaala-arki & kulttuurishokki

Täällä ollaan taas, pitkästä aikaa. Olen elänyt pienoista hiljaiseloa yrittäen selkeyttää mieltä ja ajatuksia. Vaihtoonlähtöinfossa varoitettiin "kulttuurishokista, joka väistämättä tulee vastaan jollain tapaa ja jossain muodossa." Ajattelin sen olevan puppua mutta itse huomaan kohdanneeni kyseisen ilmiön - sairaalassa ortopedisellä vuodeosastolla. Kulttuurishokin yllättäessä mieli on maassa, kaikki tuntuu kurjalta ja mälsältä. Oreina on halu pysytellä sängyssä ja vetää peitto korviin, välttää muuta maailmaa ja ihmisiä. Nukkua. Kulttuurishokki on kuitenkin eri kuin koti-ikävä eikä siihen ole lääkettä.

Olen kohdannut kamalan paljon uusia ihmisiä ja saanut ehkä muutaman uuden ystävänkin. Olen kohdannut myös sveitsiläisiä, jotka ovat aidosti innostuneita suomalaisuudesta ja siitä, että huudeilla on ulkomaalainen vaihtari ja harjoittelija. Tämä on toiminut voimaannuttavana tekijänä kulttuurishokin kiusatessa. Kohtasin viimein asuntolan kolmannen opiskelijan, Selinin. Muistaakseni se oli hänen nimensä. Pieni mutta pippurinen typykkä kotoisin Zürichistä. Ihmettelen silti sitä, että hänen äidinkielensä on ranska mutta silti hän puhuu täysin sujuvasti myös saksaa. Hän on juuri tullut Zürichistä harjoittelusta, jonka hän suoritti dermatologisella osastolla, joka käsittelee ihosairauksia. Yhtenä iltana laitoimme yhdessä ruokaa, minä, Frédérie, Selin ja Alex. He pyysivät minua mukaan. Olin kovin otettu.

Seuraavaksi aion kertoa hieman harjoittelupaikkani arjesta. Aiemmin olen siitä jotain kertonut enkä muista mitä, joten pahoittelen jos toistan joitain asioita. Tuon myös esiin suurimpia eroja suomalaisen ja sveitsiläisen sairaanhoidon välillä.

Suomessa potilaat viedään vuoteissa ns. pää edellä. Sveitsissä potilaat viedään aina jalat edellä. Sveitsissä hoito on niin hyvää, että se vie potilaat ajasta ikuisuuteen. Suomessa vuodeosastot ovat usein melko kolkkoja ja varsin sairaalamaisia, ainakin Brigin sairaalassa useilla osastoilla pohjaratkaisu tekee osastosta hotellia muistuttavan kokonaisuuden, mikä vähentää laitosmaisuutta huomattavasti.

Sairaalan ruoka on äärimmäisen hyvää ja olen sitä mieltä, että vaikka se on opiskelijoillekin suolaisehkon kallista, 12 frangia, se on sen arvoista. Muulle henkilökunnalle lounas maksaa 16 frangia ellei halua ottaa jotain ylimääräistä. Tänäänkin lounaana oli ranskalaisia, pinaattia, erikoisesti käsiteltyjä tomaatteja ja uunissa lämmitettyä leipää, jonka päällä on kinkkua ja sulatettua raclette-juustoa. Lisäksi lounashintaan kuuluu myös pieni salaatti ja pieni keitto, jonka voi itse valita. Erikoisuutena sveitsiläisissä ruokaloissa on se, että niistä useimmista keittiön työntekijä kokoo annoksen toiveittesi mukaan. Se tuo tilanteeseen lisää palveluhenkeä.

Sveitsissä sairaalan ruokatauko ei kuulu työaikaan. Osaston aamuvuoro on 7-16 tai tarkalleen ottaen 7-15.54. Lisäksi hoitajilla on pakolliset 15 minuutin tauot aamu- ja iltapäivällä. En oikein ymmärtänyt mistä tuo kuuden minuutin tuntivähennys tulee siitä yhdeksästä tunnista mutta eräs hoitaja kertoi sen olevan jotenkin lakisääteinen ja se liittyy jotenkin myös helmikuuhun, jolloin on vähemmän päiviä kuin kuukaudessa yleensä.

Jokaisella potilaalla on tosiaan se oma telkkari, radio ja puhelin ja potilas voi niitä käyttää vaivatta, mikäli heidän sairaalavakuutuksensa ne takaa. Lisäksi jokaisella potilaalla on oma henkilökohtainen mansetti, johon verenpainemittarin johto vain kytketään kiinni. Sveitsissä potilassängyt ovat myös melko modernit ja niiden säätimessä on paljon monenlaisia namiskuukkeleita. Sänky voidaan lukita siten, ettei potilas pääse vahingossakaan säätämään sitä asentoon, joka haittaisi potilaan toipumista. Jokaiselle potilaalle annetaan joka aamu uusi juomalasi ja vesipullo joko tavallista vettä tai hapotettua vettä. Se on jotenkin erikoisen makuista, ei mielestäni kovinkaan hyvää.

Mitähän muuta täällä on erilaista kuin Suomessa? Sveitsissä ei sinänsä ole julkista terveydenhuoltoa ja siksi se onkin niin pirun kallista. Lisäksi sairaalavakuutus on kaikille pakollista laissa säädetty juttu. Kaikki Sveitsissä asuvat ihmiset maksavat niin sanottua "sairauskassaa" kuukaudessa määrän x, joka menee ymmärtääkseni vakuutukseen. Eräs hoitaja kertoi minulle tänään, että kuukausittain maksettavaa summaa on kahta eri luokkaa - simppelisti voi maksaa joko enemmän tai vähemmän ja käyttää rahaa johonkin muuhun. Vaikka sveitsiläiseen suklaaseen.

Jospa nyt kerron tästä kulttuurishokista, joka tällä viikolla on iskenyt. Sairaalan vuodeosastolla en siis saa tehdä yhtikäs mitään. Tai saan. Mutta on enemmän asioita, joita en saa tehdä eikä se johdu minusta. En oikeastaan tiedä mistä se johtuu eikä henkilökuntakaan tunnu tietävän mitä saan tehdä ja mitä en saa tehdä. Ensimmäisen viikon aikana en saanut mitata edes potilaan kuumetta. Mutta mittasinpa kumminkin. Tähän mennessa olen mittaillut potilaiden verenpainetta, happisaturaatiota ja kuumetta. En oikeastaan mitään muuta. Olen seurannut vierestä kun hoitaja on suorittanut haavahoitoa vaihtaen haavasidoksia ja muita lappuja leikkaushaavan päällä ja puhdistanut sen ympärillä olevan ihon. Sveitsissä ei käytetä hakasia tai ompeleita. Tai ainakaan tällä osastolla. Niitäkin olen meinaan poistanut - tosin Suomessa. Leikkaushaavan sisällä olevat kudokset ommellaan kiinni sulavilla ompeleilla mutta itse ulkoinen haava suljetaan antiseptisellä liimalla. Haava on usein vähän ryppyinen ja liiman takia väriltään violetti. Se on kuulemma uusi juttu myös Sveitsissä.

Tällä hetkellä minulle on merkittynä kaksi potilashuonetta, joissa molemmissa on kaksi potilaspaikkaa. Lisäksi huoneitani varten on aina vastaava sairaanhoitaja (diplomierte Pflegefachfrau/Pflegefachman), jonka mukana ilmeisesti myös menen seuraavina viikkoina. Osastolla suoritetaan myös nestehoitoa mutta toistaiseksi saan vain katsoa vierestä kun hoitajat letkuttavat ja laimentavat liuoksia.

On minulla myös jotain hyviäkin juttuja luvassa. Ihmettelen kyllä miten se meni läpi tällä byrokratialla. Pääsen kuulemma pariksi päiväksi seuraamaan leikkauksia tai yhdeksi päiväksi leikkaussaliin ja toiseksi päiväksi seuraamaan anestesiaan liittyviä toimenpiteitä. Päälimmäisimpänä tunteena tällä hetkellä kuitenkin on pettymys. Tässä kohtaa en kuitenkaan halua ajatella, että Suomessa olisin saanut paremman harjoittelupaikan, jossa olisin saanut kanyloida ja tehdä mitä tahansa. Mikään ei korvaa Erasmuksessa (tai muun organisaation kautta järjestetyssä vaihdossa) suoritettua opiskelua tai harjoittelua.

Sitten aion lisätä tänne joitain kuvia menneiltä päiviltä.

Tässä me kevään vaihtarit: Emilia, Jessica, Maria, Timo ja mää.

Toista kertaa Zermattissa ihailemassa Toblerone-vuorta.

Terveisiä Klein Matterhornin huipulta - siis 3883 metrin korkeudesta.

Wallisissa järjestettiin hiljattain hulppea karnevaali, siitä voisinkin kirjoittaa ihan oman jutun jossain vaiheessa kun on voimaa ja motia.

Kävin viime sunnuntaina Sierressä, jossa muut vaihtarit habiteeraavat. Tämä erikoinen rakennus sijaitsee siellä. Muistuttaa etäisesti Tampereen Hämeenkadulla sijaitsevaa tornimaista rakennelmaa.

Vuorten mahtipontisuutta ei saa mitenkään taltioitua mihinkään kuvaan. Lisäksi kuvassa on Coop, yksi Sveitsin kauppaketjuista.

Näitä vähän hienompia autoja saa nähdä silloin tällöin. Paljonkohan tuokin maksaa?

Kebab maistuu paljon makoisammalta Sveitsissä kuin Suomessa. Tälle aterialle ja jääteelle hintaa tuli noin 18 frangia, joka on halvimmasta päästä Sveitsiläisissä ravintoloissa.

Emilian asunnossa on vähän paremmat näköalat kuin minun kämpässä.

Siinä on sveitsiläistä suklaata joka lähtöön.

Tunnelmia karnevaalista. Musiikkia ja rumpujen pärinää. Koko Visp raikui.

Ja lopussa olemmekin me kaikki vaihtarit ja muutama tuutori, jotka HES-SO:ssa tällä hetkellä opiskelee. Ei ehkä ihan kaikki mutta on meitä tässäkin jo tarpeeksi. Tämä on sen lumikenkäseikkailun huipulla.