Auringonpaistetta ja olympiahumua - Lausanne

Nyt päästään taas pitkästä aikaa matkustelun pariin. Seuraavana vuorossa on meinaan Lausanne. Raskas työviikko on ohi ja viimein voin huokaista helpotuksesta. Kerrankin saa nukkua pitkään eikä tarvitse herätä ennen kuutta ja päästä neljän jälkeen kotiin. Voi että tätä ilon ja riemun määrää :)

Tässä kohtaa palaan hieman eiliseen päivään. Siskoni sanoo muuten aina silloin tällöin jostain satunnaisesta ihmisestä, että tämä etsii eilistä päivää. Hän on semmoinen naurattajaimmeinen - vähän niin kuin minäkin. Eilen olin meinaan treffeillä. Kyllä. Luit aivan oikein. Treffeillä. Ex tempore -treffeillä. Eräs Adrian-niminen miekkonen bongasi minut eräältä nettisivustolta ja osoittautui kiinnostuneeksi minua kohtaan. Liekö Amurin Enkeli pistänyt whatsapissa viestiä Alppien ilmatilassa leijailevalle kollegalleen ja delegoinut parituksen suoritettavaksi? A-wink a-wink.

Perjantai 18.45

Sovimme tapaamisen Migrosin edessä klo 7. En oikein tiedä, mitä odottaa kyseiseltä tapaamiselta mutta ajattelin antaa hänelle mahdollisuuden. Kuvien perusteella olin aika ennakkoluuloinen. Ulkona on pimeää, lähden kävelemään jo teillekin tuttua Bahnhofstrassea pitkin. Sitä, jossa on se kamala ylämäki kun tulen töistä kotiin. Matkaan taas liiankin ajoissa. Visp on yllättävän vilkas ja siellä täällä kulkee nuorisoa. Yleensä nuoriso menee vanhempiensa luo viikonlopuksi mutta tänään on selvästi jotakin tekeillä. Saavun Migrosin eteen ja pälyilen ympärillä olevia ihmisiä. Missä onkaan tämä salamyhkäinen Herra Adrian. Pian portaita ylös kävelee minun pituiseni kaveri, jolla on raidallinen virkattu pipo, siisti vaatetus ja sellaiset kengät, joita suomalaiset miehet pitävät juhlissa. Niitä kenkiä näkee aika useilla miehillä täällä Sveitsissä ihan arkisinkin. Minusta on mukavaa kun ihmiset panostavat pukeutumiseen, hyvin pukeutuneita ja tyylikkäitä ihmisiä on ilo katsella.

Kättelemme ja tervehdimme sveitsiläiseen tyyliin. Aiemmin hän oli kysynyt millaisista pubeista tykkään. En oikeastaan tykkää niistä yhtään mutta kerroin, että tykkäisin rauhallisemmasta baarista, jossa ei tarvitse huutaa ääntään pois tullakseen kuulutuksi. Minulla on kun sellainen mihinkään kantamaton ääni. Ihan mälsää. Menemme Marketplatzin lähellä sijaitsevaan irlantilaiseen pubiin. Pubin seinillä on maalauksia Maija Mehiläisestä. Aika huvittava idea. Pubissa ei ole paljon ihmisiä, tai suurin osa on tupakkahuoneessa. Istumme alas ja mietimme mitä ottaisimme juotavaksi. Alku oli vähän kankeaa keskustelun suhteen, molemmat olivat ehkä vähän jäässä. Tarjoilija tulee luoksemme ja Adrian pyytää oluen. Yllättävää. Mutta mitä sanoo ystävämme Tontsa tähän väliin? "Ich komme aus Finnland. Was sollte ich probierä?" Irina tekee facepalmin. Kerroin siis simppelisti olevani kotoisin Suomesta ja kysyin mitä minun kannattaisi kokeilla. Ei, tämä tapahtui tilatessani toista kertaa. Ensimmäisen kerran kysyin saako pubista radleria. Se on semmoinen saksalaisten juttu, jossa sekoitetaan olutta ja ymmärtääkseni Fantaa. Saan oluen, johon on sekoitettu jotain sitruunajuomaa.

Alkoholin sekoittuessa vereen keskustelu alkaa sujua ja pystymme heittämään pientä läppääkin. Tähän väliin en taida kertoa enempää, jatkan tästä vähitellen tulevissa kirjoituksissa. Ilta kuitenkin päättyi hyvin ja näemme ehkä uudestaan.

Lauantai 9.00

Herään tuttuun tapaan kellon soittoon. Oikeastaan yöllä olin heräillyt jo muutaman kerran outojen unien takia. Tänään olimme suunnitelleet menevämme Montreux'seen. En siis edelleenkään tiedä miten kyseinen sana taipuu - ranskankieliset paikannimet ovat aina niin monimutkaisia. Saattaa olla myös Montreux'hun muttei missään tapauksessa Montreuxiin, jos oikein tarkkoja ollaan. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin, koska Maria ei voi kovin hyvin eikä siksi voinut lähteä mukaan. Siispä siirrämme Montreux'n reissun ensi viikkoon. En kuitenkaan halunnut olla tekemättä mitään koko päivänä. Päätin siis hypätä junaan ja mennä tutkimaan Lausannea, jonne matka junalla kestää n. 1,5 tuntia. Syön nopeasti aamupalaa ja lähden rautatieasemalle. Meno-paluu -lippu Vispistä Lausanneen ilman mitään alennusremeleitä maksaisi 90 frangia. Ja niin reissu saattoi alkaa.

Lausannen lähellä on paljon viiniviljelmiä. Paikoitellen nuo rakennelmat olivat melko vakuuttavia. Taidan perustaa myös Poriin oman viinitarhan.

Lauantai 13.00

Pitkältä tuntuva junamatka päättyy Lausanne-Gare -rautatieasemalle. Lausanne puolestaan sijaitsee Sveitsin ranskankielisellä alueella. Ranska-moodi ON. Lausanne on selkeästi suurempi kaupunki kuin Visp, Brig tai Sierre. Oikeastaan Lausanne on yksi Sveitsin suurimpia kaupunkeja - Wikipedian mukaan neljänneksi suurin heti Zürichin, Geneven ja Baselin jälkeen. Onnekseni on suotu aurinkoinen päivä, ulkona on ehkä 5 astetta lämmintä. Rautatieasema sijaitsee melko keskellä kaupunkia, halusin kuitenkin päästä järven rannalle niin pian kuin mahdollista. Asap. Lausanne ei kuitenkaan kaupunkina ole kauhean selkeä, koska se on rakennettu jyrkkenevään mäkeen. En oikein osaa selittää, mutta Lausanne muistuttaa etäisesti Tampereen Pispalaa, paljon suurempana tosiaan. Joka puolella on kerrostaloja ja muita koristeellisia rakennuksia.

Tiedän suunnilleen mihin suuntaan minun on mentävä päästäkseni järven rannalle. Lähden kävelemään loivaa mäkeä alaspäin. Tarkistan vielä kännykkään lataamastani sovelluksesta suorimman reitin. Jatkan eteenpäin ja vähitellen rakennuksien takaa alkaa jo näkyä kimalteleva järvi. Se sama vanha järvi, jota ihastelin myös Genevessä. Ohitseni vilahtaa jokin metallinen pömpeli. Se oli yksi Lausannen kahdesta metrolinjasta, joka näyttää onnekseni menevän järven rannalle. Muistelen, että hankkimallani GA-matkustuskortilla voi matkustaa ilmaiseksi myös metrolla ja siitä se ajatus sitten lähti: matkustaminen ensimmäistä kertaa metrolla Sveitsissä. Kyseinen metrolinja on siitä mukava, että suurimman osan matkasta se menee maan pinnalla. Istun alas ja nautin metrolla matkustamisen antamista keskipakoisvoiman muutoksista. Kyseisessä pömpelissä ei ollut ketään, ketä olisi kiinnostanut onko minulla lippua tai GA-korttia. Höh. Menin siis tavallaan pummilla.

Päästessäni metrolinjan viimeisellä pysäkille, Ouchyyn eteeni avautuu melkoiset maisemat. Kauas kantautuva järvi, jonka toisella puolella kohoavat Alpit. Järven rannalla on kuuluisa Olympiapuisto. Ja ihmisiä niin maan tulen pirusti, niin kuin Punkalaitumella on tapana sanoa. Lähden käppäilemään lähemmäs rantaa ja pistän aurinkolasit paikoilleen.

En ihan tiedä mitä merkitys tällä vanteen puolikkaalla on mutta jotenkin se kaiketi liittyy Olympialaisiin. Missähän loput vanteesta mahtaa olla?

Luin juuri äsken Wikipediasta, että KOK:n (Kansainvälinen Olympiakomitea) päämaja sijaitsee myös Lausannessa. Ei ihme, että olympia näkyy mitä erilaisimpina symboleina ympäri kaupunkia.

Pyysin erästä nuorta naista ottamaan minusta kuvan. Monista otoksista huolimatta aurinko oli hieman huonossa kulmassa ja siksi näytän ihan pieneltä nokipojalta vaan. Olisi ehkä kannattanut mennä nassu päin aurinkoa eikä selkä. Järven vesi ja ylipäätään vesi joka puolella Sveitsiä on niin puhdasta, että sitä voisi käyttää haavahoidossa. Haava paranisi silmissä! Toimii varmasti paremmin kuin mikään keittosuolaliuos. Vedessä polskuttelee paljon lintuja ja muutama komea joutsenkin (der Schwan). Tämän sanan kanssa pitää olla kamalan tarkkana, sillä jos vahingossa lausuukin Schwanz, tulee sanoneeksi miehen genitaalista astetta pahemman sanan. Pippeli sen olla pitää.

Pyörittyäni hetken ympäri Olympiapuistoa istahdan hetkeksi alas ja soitan isälleni kertoakseni kuulumisista. Suomessa on kuulemma kamalasti lunta. Kerroin eilisistä treffeistä sekä yleisiä kuulumisia parin viikon ajalta. Isä oli armaan siskoni kanssa ulkona. Sain höpötellä Anullekin muutaman sanan. Anu oli onnensa kukkuloilla kun hänen hiuksensa oli värjätty vaaleiksi. Juttelemme tovin ja lopetamme puhelun. Puhelun jälkeen käyn läheisessä Migrosissa hakemassa jotain juotavaa. Istun taas alas ja nautin sisäisesti nautittavan veden annista.

En muista mitä kello on tähän aikaan mutta lähden takaisin Metroasemaa. Ajattelin käydä katsomassa mitä metrolinjan toisessa päässä on. Metro näyttää jatkavan kuitenkin melko kauas Lausannen keskustasta ja jään pois Riponne-M. Béjart'n asemalla. Seuraan minne muut ihmiset ovat menossa ja seuraan heitä päästäkseni ulos sokkeloiselta metroasemalta. Tulen johonkin aukiolle, joka muistuttaa kauppatoria. Rakennukset ovat kuitenkin melko moderneja. Katson oikealle ylämäkeen ja näen kirkon tornin. Tai jonkun. Lähden kohti portaita, jotka johtavat kirkon suuntaan, tai niin ainakin voisi luulla. Päästyäni lähemmäs näen tasanteen, jossa on ihmisiä pällistelemässä maisemia. Voi pojat! Olinkin toivonut, että Lausannessa olisi jonkinlainen pällistelypaikka. Kavuttuani portaita melkoisen matkan saavun viimein näköalatasanteelle ja maisemat olivat seuraavat.

Tuonne minä poika sitten kapusin

Voe mahollinen paikka, nyt meitä viiään ja se on jetsulleen näin. Kyllä kannatti. Täällä olisi varmasti mielettömät näköalat illalla kun on pimeää ja Lausannen valot näkyvät silhuetin takaa.

Matkatessani takaisin Vispiin jään Sierressä pois. Aion taas nähdä Emilian ja Timon ruokailun merkeissä. Emppu, Timppa ja Tomppa - ruokapöydässä. Vaihdamme kuulumiset ja nautimme kanakebabin mausta, se on paljon maukkaampaa kuin Suomessa. Vaikka ulkona on aurinkoinen ilma meille tulee vilu ruokailun myötä. Ruokakin jäähtyy nopeasti, onneksi ehdimme syömään tarpeeksi riittävän ajoissa.

Loppuillasta menemme Timon kämpälle lämmittelemään ja suunnittelemaan huomista päivää. Mitä silloin mahtaa tapahtua?