Tuhti pläjäys sveitsiläisestä sairaalamaailmasta - osa I

Tässä blogikirjoituksessa aion kertoa sveitsiläisestä sairaalamaailmasta. Siitä olenkin kirjoittanut aiemmissa päivityksissä mutta tämän julkaisun aion pyhittää vain sairaalaan, jossa harjoitteluni tapahtuu. Ensimmäisessä osassa on niin pal kauheesti kuvia, joista kerron lyhyesti kuvateksteissä. Tai yritys on ainakin kova. Aluksi ajattelin julkaista kaiken yhdessä pötkössä mutta jo nyt kirjoittaminen käy blogin ohjelmiston resursseihin nähden sen verran hitaalla, että on parempi tehdä tästä kaksi osaa. Kuvat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä. Tarkoitukseni oli laittaa ne paikkajärjestykseen mutta teknisten rajoitteiden takia joudumme pomppimaan vähän osastojen välillä.

Täällä minä poika vaihdan vaatteeni. Ensimmäinen kaappi vasemmalla, numero 4, on minun. Siinä on Saksasta ostamani reppu.

Joka puolella on aseptiikasta muistuttavia plakaatteja. Niistä huolimatta on Sveitsin aseptiikan ja hygienian taso hieman heikohkoa ainakin Suomeen verrattuna. Muuten hoidon taso on ainakin omasta mielestäni parempaa kuin Suomessa.

Tässä on osaston lääkearsenaali. Normaalisti ne eivät ole näin apposen auki. Pyysin erästä hoitajaa avaamaan ne, jotta niiden sisältö näkyisi teillekin. Toisaalta ne ovat aika usein auki, sillä "komentosillalla" ramppaa yleensä porukkaa. Henkilökunnalla on nimikyltit, jotka toimivat lääkekaappien avaimina ja niihin voi myös ladata rahaa, jolla ostaa sairaalan ravintolasta lounasta ja muuta nannaa.

Tämä käytävä näyttää jo vähän suomalaiselta sairaalan vuodeosastolta. Itse komentosilta jää kuvaajasta kulmasta takaoikealle. Käytävän päässä vasemmalla puolella ovat lääkäreiden huoneet.

Tässä kuvassa näkyy se "hotellimaisuus", josta aiemmin mainitsin. Nyt komentosilta jää oikealle puolelle ja suurin osa potilashuoneista kaartuu komentosillan ympärille. Välitilat kätkevät kätevästi roskikset, pyykkisäkit, hyllyt ja desinfiointikoneen.

LKBKB // Päivitetty 11.3.2017 Oho, jäi vähän kuvatekstit kesken kun kirjotin jotain ösdhjrvpsiöohtv et muistaisin palata tekstiin mut eihän siitä mitään tullut. Tässä hoitajat kirjaavat tietoja Phönix-potilastietojärjestelmään ja muuta hauskaa.

Ja tuolla tehdään infuusiojuttuja. Hoitajilla on mahdollisuus myös juoda potilaille tarkoitettuja juomia - kuplilla tai ilman.

Näin lukee henkilökunnan vessan ovessa.

En oikein tiedä miksi tätä tilaa kutsuisi mutta tuonne tuodaan desinfioitavaksi potilaiden apuvälineitä, tukia ja muuta hauskaa.

Tämä on Materialszimmer eli varasto. En tosin ole varma onko Material-sana genetiivissä vai ei. Täällä on haavahoitojuttuja, tukia, fysioterapiassa käytettäviä kinotech-koneita ja muuta hauskaa.

Tippatelineitä.

Vaippoja, pyörätuoleja... suuren maailman kotkotuksia.

Tässä on vuodeosaston keittiö (die Küche). Muuhun uusittuun pintaan nähden osa piilossa olevista huoneista ovat selkeästi retroja. Pöydällä olevasta pömpelistä saa aina kuumaa vettä potilaiden kahvi- tai teekupposeen.

Näkymät jonkin huoneen ikkunasta. Talvi tosiaan alkaa Sveitsissä vasta maaliskuussa.

Tässä hoitajien taukotila, jota tosin harvoin käytetään sillä taukojen ja ruokatunnin aikana immeiset menevät usein sairaalan Pometta-ravintolaan, mikä toisaalta on täysin mainio idea. Seinällä yksinkertainen elämän ohje: Nutze den Tag - Nauti päivästä.

Täällä on sitten kaiken maailman haavahoitotarvikkeita.

Tämä onkin sitten sairaalan leikkausosastolta. Tai siitä vierestä. Tämä on meinaan heräämö, johon potilaat tuodaan leikkauksen jälkeen anestesiapökrässä. Heräämössä on yksi hoitaja, joka seuraa potilaiden vitaalielintoimintoja, kuten verenpainetta (der Blutdruck), lämpötilaa (die Temperature) ja hengitystä (der Atem). Kun potilaan tila on stabiili ja kaikin puolin tip top, alles pronto, soittaa sairaanhoitaja vuodeosastolle, josta toinen hoitaja hakee potilaan osastolle.

Heräämöhoitajan tietokone ja muuta hauskaa. Tietokoneen oikealla puolella oleva valko-violetti kone on muuten verensokerimittari. Se mittaa veren sokeripitoisuuden ja lähettää ne arvot suoraa tietokoneeseen Phönix-potilastietokantaan.

Tässä on lääkepumppuja ja kaapissa on lämmitettyjä peittoja. Nukutetuilla potilailla on usein kova vilu leikkauksen jälkeen anestesiamömmöjen takia.

Sitten olemmekin jo leikkaussalissa. Harmaan ympyrän sisällä on "steriili alue", jossa leikkaus pääsääntöisesti tapahtuu. Muutoin leikkaussalissa sai kävellä melko vapaasti missä vain kunhan varoi esim. instrumenttipöytiä. Suomessa ei kaiketi ole näin liberaalia meininkiä saati näin isoja leikkaussaleja. Tai ehkä uusimmissa sairaaloissa. Lisäksi Sveitsissä leikkaussaliin sai tulla ja mennä melko vapaasti oman mielen mukaan. Suomessa taas ymmärtääkseni leikkaussalista saa poistua vain äärimmäisen oleellisten asioiden takia, muuten aseptiikan ylläpitämisen takia leikkauksen alusta lähtien ollut poppoo pysyy sisällä leikkauksen ajan - vaikka sairaala palaisi.

Takana näemme tuttuja laitteita, kuten Diatermia- ja imulaitteen. Ja sitten vielä lämmityslaitteen, joka puhaltaa potilaan peiton alle lämmintä ilmaa. Aa että.

Vasemmalla anestesiakone ja oikealla olevassa pömpelissä on leikkauslankoja ja laatikoissa on neuloja, ruiskuja ja muuta hauskaa. Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa aivan kamalasti leikkaussalissa työskenteleminen.

Nyt suomalaiset hoitajat pyörtyvät kun näkevät meillä kaikilla maskin epäaseptisesti vinksallaan. Tässä on maan mainioita anestesiahoitajia <3 Heidän ohjauksessaan sain viettää kaksi unohtumatonta päivää leikkausosastolla. He ovat paljon kivempia kuin vuodeosaston hoitajat kaikki yhteensä. Voin vain haaveilla, että pääsisin työskentelemään heidänlaiseensa tiimiin. Erityiskiitokset oikealla olevaan hoitajaan, joka antoi minun toteuttaa infuusiohoitoa. Lisäksi haluan kiittää erästä vallan ihanaa anestesialääkäriä, joka antoi minun laittaa nestemäisiä lääkkeitä potilaan I.V.-kanyylin kautta. Danke schön <3

Ja sitten takaisin ortopediselle vuodeosastolle, joka muistuttaa suuresti hotellia. Tässä on yhdelle potilaalle suunnattu huone. Tästä huoneesta joutuu maksamaan paljon enemmän sairausvakuutusta, sillä tässä huoneessa on oma vessa ja kylpyhuone. Taustalla on potilaan oma televisio, puhelin ja radio.

Samasta huoneesta, vähän eri kulmasta.

Seinällä voitte nähdä Uuden Testamentin, joka löytyy melkein jokaisesta potilashuoneesta. Valkoisessa pömpelissä on jokaisen potilaan henkilökohtainen mansetti, jonka avulla mitataan potilaan verenpaine.

Vessasta löytyy kaiken maailman tuet, että potilaat pääsevät ylös putoamatta vessanpönttöön kipeän kinttunsa tai olkapäänsä kanssa.

Potilaille voidaan antaa tällainen valtaistuin (der Thron).

Tässä onkin sitten sveitsiläinen verenpainemittari. Suomessa ne ovat sellaisia pieniä pömpeleitä pöydällä notkumassa. Täällä niillä on pyörät ja kaikista hienoimmilla verenpainemittareilla voi mitata myös potilaan happisaturaation (der Sauerstoff). Minulla oli muuten kamalan paljon ongelmia tuon sanan oppimisen kanssa, kerroin alati potilaille mittaavani "Sauberstoffin". Tällä on hyvä keventää jännittynyttä ilmapiiriä potilashuoneissa.

Nämä ovat niitä piilotettuja välitiloja. Siniseen muovipussiin tulee likaiset pyyhkeet, vuodevaatteet ja muut hauskat. Kromin väristä kulhoa voidaan käyttää potilaspesuissa, tosin tästä käytännöstä ollaan luopumassa kyseisellä osastolla. Jatkossa potilaiden vuodepesut tehdään kosteuspyyhkeillä. Oikealla on pinossa vähän erilaisempia kulhoja - niihin potilas voi tehdä tarpeensa vaikka yön aikana, jos kivut ovat liian suuret vessaan kävelemiseen.

Tässä on potilaiden käytössä oleva yleistila. Täällä potilaat voivat syödä tai jutella omaistensa kanssa. Huone on ihan valaistu, tämä kuva on vain huono. Ottajassa ei ole mitään vikaa.

Yleistilan päädyssä fysioterapeutti voi pitää potilaille pieniä jumppatuokioita.

Takana on se keittiö, josta potilaat saavat teetä, kahvia ja sirkushuveja. Komentosilta on vasemmalla.

Tiedättekö, nyt kun olen päässyt näin pitkälle tässä kirjoituksessa minulta meinaa päästä itku. Nyt vasta ymmärrän kuinka onnekas olenkaan saadessani suorittaa harjoittelun Sveitsissä.