Tuhti pläjäys sveitsiläisestä sairaalamaailmasta - osa II

Edellisessä julkaisuussa saimme nauttia sveitsiläisen sairaalan kuvatuksista. Tässä julkaisussa kerron lisää Suomen ja Sveitsin eroista ja sairaanhoidosta ylipäätään. Tässä voi tulla pikkasen toistoa mutta kertaus on opintojen äiti. Tai jotain.

Sveitsin terveydenhuolto

Sveitsin terveydenhuolto muistuttaa jossain määrin amerikkalaista järjestelmää. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa maksetaan itsemme kipeiksi veroissa ja sitten käymme jonkin verran halvemmalla sairaalassa hoidattamassa itsemme taas terveiksi. Lisäksi Suomessa me maksamme vakuutuksia, joista voi saada hyvityksiä esim. yksityisen sektorin palveluista terveydenhuollossa. Sveitsissä veroja maksetaan vähemmän kuin Suomessa, siis prosentteina vähemmän mutta määränä taas enemmän. Verojen määrä vaihtelee kantoneittain. Eräs potilas kertoi maksavansa "sairaalavakuutusta" (Krankenkasse) 500 frangia kuukaudessa. Tämän ansiosta hänen ei tarvitse maksaa sairaalassa mistään vaan hän voi nauttia sairaalan ruoasta, televisiosta (jonka käyttö muuten maksaa 5 frangia päivässä) ja laadukkaasta hoidosta ilmaiseksi. Vakuutusta voi ymmärtääkseni maksaa myös vähemmän mutta silloin sairaalakuluista joutuu maksamaan omavastuun. Mitä enemmän vakuutusta maksaa sitä enemmän palveluita voi ottaa, esim. yksityisen huoneen. Vakuutus vaikuttaa myös lääkkeisiin. Siitä en taas tiedä, jos esim. osastolle tulee vaikka MRSA-potilas, saako hän automaattisesti yksityishuoneen halvemmalla vakuutuksella vai miten se sitten toimii. Pitää ottaa selvää.

Sairaala, jossa olen töissä, on ns. Kantonal Spital eli julkinen sairaala. Sveitsissä on myös yksityisiä sairaaloita, jotka ovat kuulemma vieläkin hulppeampia kuin Brigin sairaala. Sveitsissä kaikki on niin erilaisesti järjestetty, että ihan päätä huimaa. Muun muassa eutanasia on Sveitsissä laillista.

Sairaanhoitajan koulutus

Sairaanhoitajan koulutus poikkeaa myös jonkin verran Sveitsissä. Koulutus on suppeampi, 180 opintopistettä (Suomessa 210) ja koulutus kestää neljä vuotta. Ammattikorkeakoulusta valmistuu yleissairaanhoitajia. Työskennelläkseen esim. leikkaussalissa anestesia- tai instrumenttihoitajana tarvitaan kahden vuoden lisäkoulutus anestesiahoitoon ja kolmen vuoden lisäkoulutus instrumenttipuolelle. Yksi minua ihmetyttävä asia tässä on esim. se, että ollakseen instrumenttihoitaja pohjakoulutuksena ei tarvitse olla sairaanhoitaja vaan koulutus on avoin kaikille. Tällöin toisaalta palkka on pienempi ja valtuudet suppeammat. Anestesiahoitajan titteliin taas tarvitaan sairaanhoitajan koulutus.

Sairaanhoitajan keskipalkka Sveitsissä pyörii 5000 frangin hujakoilla kuukautta kohti. Instrumentteihin tai anestesiahoitoon erikoistunut sairaanhoitaja puolestaan tienaa 6000 frangia kuukaudessa. Suurimmissa kaupungeissa, Genevessä ja Zürichissä yleissairaanhoitajan peruspalkka on 5500-6000 frangia kalliimman hintatason takia. Tein laskelmia mitä pakollisia menoja Sveitsissä asuvilla immeisillä on ja laskin, että sairaanhoitajan palkalla käteen jäisi 1500-2000 frangia kuukautta kohti - siis paljon enemmän mitä Suomessa prosentuaalisesti.

Meidän vuodeosastolla on monia sairaanhoitajia (die diplomierte Krankenschwester), muutama lähihoitaja (die Fachfrau für Gesundheit/Fage) ja hoiva-avustaja (die Pflegehilferin). Aiemmin siis kirjoitin jossain blogikirjoituksessa, että osastollamme on pelkkiä sairaanhoitajia. Nyt olen asiasta viisaampi.

Hierarkia

Ennen matkaani Sveitsiin olin kuullut monia kertomuksia sveitsiläisestä hierarkiasta. Mieleeni tulee vain tärkeileviä lääkäreitä, jotka kerskuvat akateemisella tutkinnollaan ja vähättelevät hoitajia ja laitoshuoltajia. Hoitajana sinun täytyy teititellä ylempiarvoisia lääkäreitä ja osastonhoitajia sekä yksinkertaisesti vanhempia henkilöitä. Tämä kaikki on osoittautunut hölynpölyksi ja humpuukiksi. Olen oikeastaan yllättynyt miten lääkärit toimivat "samalla tasolla" hoitajien kanssa. Kerran eräs lääkärin avustaja (opinnoissaan pidemmälle edennyt lääketieteen opiskelija) näki minut, pysähtyi ja kysyi "Bist du neu?". Vastasin "Ja, irgendwie." Lääkäri ampaisi minua kohti, kätteli ja esittäytyi. Menin ihan hämilleni. Voi kun Suomessakin toimittaisiin tällä tavalla. TAYSin ajoilta muistan vain erään ikävän kirurgin, joka kuulemma oli joskus sanonut "Kuinka ilkeä minun täytyy olla, että opiskelijat pysyvät poissa salistani". Kuin suoraan Greyn Anatomian käsikirjoituksesta.

Hierarkia näkyy ehkä paremmin sveitsiläisessä byrokratiassa, jota myös sveitsiläiset itse vihaavat. Toisaalta se on yksi Sveitsin pedanttiudesta ja toimivuudesta. Normaalisti Suomessa sopisin esim. harjoitteluuni liittyvistä työtunneista oman ohjaajani kanssa. Sveitsissä osastonhoitaja suunnittelee työvuoroni ja minusta vastaavan sairaanhoitajan. Eihän siinä kamalasti ole suunnittelemista jos olen aamuvuorossa maanantaista perjantaihin lähes joka päivä eri hoitajan kanssa. Lisäksi kaikki asiat täytyy sopia ylemmän tahon kanssa. Mitä saan tehdä ja mitä en saa tehdä. Minusta tuntuu edelleen siltä, ettei oikeastaan kukaan tiedä mitä minä oikeasti saan tehdä ja mitä en. Onneksi leikkaussalissa on aina töissä sen verran räväkkiä persoonia, jotka uskaltavat rikkoa rajoja - niin kuin tämä ihana anestesiahoitaja, joka antoi minun valmistella nestehoitoa.

Aseptiikka

Nyt pääsen sellaiseen aihealueeseen, josta minulla on paljon kerrottavaa. Sveitsissä hoidon laatu on mielestäni korkeampaa kuin Suomessa mitä tulee Sveitsin taloudellisiin resursseihin ja taloudelliseen vaurauteen yhtenä maailman rikkaimpana maana. Mutta aseptiikka ja hygienia on ainakin meidän vuodeosastolla toissijaista. Monella hoitajalla on sormus sormessa ja yhdellä hoitajalla näin jopa rakennekynnet. Myös leikkaussalissa näin kahdella anestesiahoitajalla sormukset. Lisäksi hoitajilla oli korvikset ja joillain lävistyksiä. Tämä ihmetyttää minua suuresti. Olen kuitenkin huomannut erään nuoren sairaanhoitajan, joka on naimisissa ja hänellä on sormus mutta Luojan kiitos hän ei käytä sitä työajalla.

Leikkaussalissa yllätyin siitä, miten vapaasti leikkaussalista sai poistua ja mennä sisään. Aseptiikan ylläpitämiseksi suuria ilmavirtauksia tulisi välttää millä hinnalla tahansa. Toisena päivänä olin mukana harmaakaihileikkauksissa ja siellä yksi leikkaussalin ovi oli auki koko leikkauksen ajan. Sieltä puhalsi viileä tuuli. Aloin miettiä Sveitsin tilastoja leikkauksissa aiheutuneista infektioista. Ryhmäohjaajani sanoi, että Keski-Euroopassa on laajalti MRSA-tapauksia eikä ole kyllä ihme. Mitähän muuta aseptiikasta tulee mieleen? Mietin hetken kuunnellessani Spotifysta Golden Boyn kappaletta Good to you - radio edit. Se on myös sellainen tanssijalkaa vispaava kipale. Spotify on kyllä kamalan kätevä, alle 10 euroa kuukaudessa ja yhdessä sovelluksessa minulla on lähes koko maailman musiikki kuunneltavana.

Sveitsissä on muuten sama systeemi kuin Suomessa oli ennen influenssarokoteuudistusta. Sveitsissä hoitohenkilökunta voi valita ottaako influenssarokotteen vai ei. Jos rokotteesta kieltäytyy joutuu hoitaja pitämään maskia jokaisen potilaskontaktin aikana. Yllättävän moni hoitaja näyttää kieltäytyneen rokotteesta. Toinen syy maskin käyttöön on väliaikainen flunssa, joka myös minulla on tällä hetkellä meneillään. Oikea Alppinuha.

Uskonto

Sveitsissä katolilaisuus näkyy vahvasti mukana arjessa. Visp on pieni 7000 asukkaan kylä ja täällä on ainakin kolme kirkkoa. Lisäksi vuorilla näkyvissä pikkukylissä kaikissa on kirkko. Uskonto näkyy myös sairaalassa. Jokaisessa potilashuoneessa on risti. Myös leikkausosastoilla esim. induktiossa eli huoneessa, jossa suoritetaan anesteettiset puudutukset, oli seinällä risti.

Tänään näin potilashuoneiden ovien karmeissa pieniä magneetteja, joissa oli joko yksi tai kaksi pistettä. Intialainen "sisarhoitaja" kertoi, että magneetit toimivat kommunikointivälineinä sairaalassa käyville kirkon työntekijöille. Jonkinlainen kirkon työntekijä (Suomessa kaiketi vastaava diakonia-työntekijä/diakonissa) käy vierailemassa osaston potilaiden luona keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Jos magneetissa on yksi piste, potilashuoneen ensimmäinen potilas toivoo tapaavansa kyseisen kirkon työntekijän. Kaksi pistettä taas kuvastaa potilashuoneen toista potilasta huoneen perällä. Suomessa isommissa sairaaloissa toimii oma sairaalapastori, mutta tämä työntekijä on kuitenkin eri mikäli oikein ymmärsin.

Eutanasia

Sveitsi on yksi maailman harvoista maista, jossa on laillistettu eutanasia, eli "armokuolema". Muita eutanasian laillistaneita maita ovat esimerkiksi Alankomaat ja Belgia. Harmittavasti tiedän asiasta melko vähän ja toisinaan tuntuu, etteivät hoitajat puhu siitä kovin mielellään. Asenne riippuu kaiketi hoitajan omasta arvomaailmasta. Itse henkilökohtaisesti kannatan eutanasiaa, koska kenenkään ei mielestäni tarvitse vasten omaa tahtoaan kärsiä elämän viimeisinä aikoina kun parantumista ei voida enää taata eikä mielestäni lääkkeillä huumattu, ehkä kivuton, loppuaika ole kunniallista. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä.

Eutanasia jakaa mielipiteitä ja myös Sveitsissä on sitä vastustavia osapuolia. Ystäväni Emmi lähetti minulle linkin mielenkiintoisesta artikkelista, jossa kerrotaan, että yhä enemmän ihmisiä vastustaa eutanasiaa Sveitsissä. Sveitsissä toimii erilaisia eutanasiaa suorittavia yrityksiä. Erään ja suosituimman eutanasiayrityksen nimi on sarkastisen ironisesti Exit. Dignitas on eräs toinen eutanasia ajava yritys, jolla on toisaalta hämärä maine. He kuulemma toteuttavat eutanasiaa enemmän tai vähemmän lain rajaamissa puitteissa. Voit lukea lisää molemmista yrityksistä alla olevista linkeistä.

https://exitinternational.net

http://www.dignitas.ch/?lang=en

Muita erilaisia käytäntöjä

Yksi kiva asia meidän osastollamme on se, että osastonhoitaja tekee myös työvuoroja osastolla hoitotyön parissa. Suomessa vastaavaa olen nähnyt ainoastaan TAYSin lyhytkirurgian ja gynekologian leikkausosastoilla, joissa siis aikoinaan suoritin siviilipalvelukseni vuosina 2012-2013. Sieltä sain myös kipinän hoitotyön ammatista. Mielestäni osastonhoitajan ja muun henkilökunnan välille ei tule niin suurta rakoa niin kuin Suomessa usein näkee. Sveitsissä osastonhoitajamme tekee muutaman vuoron silloin tällöin hoitotyössä ja muuten vastaa hallinnon asioista. Tästä pisteet Sveitsille.

Lisäksi ainakin meidän osastolla on sellainen kiva tapa, että kerran kuukaudessa nimetty henkilökunnan jäsen hakee tietoa valitsemastaan aiheesta ja tuona päivänä kerran kuukaudessa paikalla oleva tiimi kokoontuu taukotilaan kuuntelemaan esitelmää. Sen ei tarvitse olla mikään taidokkaasti tehty diaesitys vaan pelkkä aiheesta lukeminen riittää. Viime kuussa eräs hoitaja kertoi skolioosista, eli selkärangan kieroutumasta ja tänään eräs toinen hoitaja kertoi perioperatiiviseen (leikkaussalissa tapahtuva) hoitoon liittyvästä pelosta. Tällaisen perinteen kautta hoitajat voivat kokoontua yhteisönä jakamaan tietoa ja oppimaan uutta.

Tässä on taas tekstiä yhdeksi kerraksi. Seuraavaan kirjoitukseen! :)

Tiedän, maskia ei saa pitää noin mutta kyseisen mallin näin muilla anestesiahoitajilla. Se ei ole mikään syy mutta annettakoon tämä ainoa kerta anteeksi, eikö niin? Ihmisiä me vaan olemme kaikki :)