Sveitsin ytimessä - Bern

Tänään päästään taas vaihteeksi matkustelun makuun ja mutusteluun. Viikko on ollut ankea ja sateinen ja aurinkoisen päivän kunniaksi on aika lähteä taas vähän seikkailemaan. Tällä kertaa matkustan yksin, sillä Emilia ja Timo ovat muiden matkailualan opiskelijoiden kanssa Berliinissä järjestettävillä matkusteluun liittyvillä messuilla. HES-SO maksaa heidän pääsylippunsa messuille mutta matkat heidän on järjestettävä itse. Melko onnekkaita immeisiä, sanoisinko?

Mutta niin olen minäkin, sillä tänään aion matkustaa Berniin, Sveitsin piskuiseen pääkaupunkiin aivan Sveitsin ytimeen.

Lauantai 6.40

Herään virkeänä ilman herätyskellon soittoa. Olen nukkunut koko yön kuin nukahtaneen rukous. Mistäs nyt kiikastaa? Olenko viimein tottunut sveitsiläiseen menoon ja meininkiin ja päässyt eroon alitajuntaisesta ahdistuksesta ja ahdingosta? No jo oli aikakin! Nukun kuitenkin vielä hetken, koska on aivan liian aikaista nousta vielä ylös.

Herään uudestaan joskus yhdeksän aikaan. Selaan hetken puhelinta ja ampaisen vessaan. Kamala pissahätä, rakko meinaa räjähtää. Lämmitän aamupalaksi kuuluisaa pääkallopataa ja selaan läppärillä sosiaalisen median läpi. Outojen ahdistusten ja parisuhdeongelmien syy on yksi ja sama: nöyryytys, jota et ehkä edes muista. Tämmöistä tänään Iltalehden sivuilla.

Katson SBB:n sivuilta Berniin lähtevien junien aikatauluja. Kauhukseni huomaan, että seuraavat junat on ennustettu olevan täppösen täynnä. Sen näkee nettisivuilta. Aikataulun kohdalla on kolme tikku-ukkoa. Nyt ne kaikki kolme olivat punaisia. Tavallisesti joko yksi tai kaksi on merkattu tummiksi merkkinä arvioidusta matkustajamäärästä. Tämä on melko kätevä juttu. Seuraava juna lähtisi tunnin päästä. Aluksi epäröin koko reissua mutta päätän kuitenkin ottaa riskin. Onneksi junamatka Vispistä Berniin kestää noin tunnin - sen voi seistäkin, jos hyvä tuuri käy. Junamatka kakkosluokassa maksaa 108 frangia.

Lauantai 9.30

Poistun kampukselta ja lähden kävelemään kohti Vispin keskustaa ja rautatieasemaa. Ulkona on kylmä. Yöllä on ollut selvästi pakkasta. Päälleni puin jo aiemmista kirjoituksista tutut ruskean syyspompan, repaleiset farkut, valkoisen hupparin ja ruskeat Tommy Hilfigerin kengät. Aurinkolasit olisi myös kannattanut ottaa mukaan. Vispin keskustassa on kamalasti ihmisiä. Tänään näyttää olevan jotkut markkinat. Kojuja on pitkin Bahnhofstrassea. Ja hitaasti kulkevia ihmisiä. Oikeasti minä olen sitä mieltä, että kaikkiin julkisiin paikkoihin pitäisi merkitä kaistat hitaille ihmisille ja sitten kaistat kiireisimmille ihmisille. Minun on kiirehdittävä junaan. On kamalan vaikea olla mukava kun on kiire.

Lauantai 9.47

Pääsen Vispin rautatieasemalle raiteelle 6. Saman verran ihmisiä kuin kadulla. Kaikilla on matkalaukkuja ja lasketteluvälineitä ja muuta kamaluuksia. Harmikseni joudun toteamaan, että kaikesta toimivuudesta huolimatta SBB ei ole järjestänyt juniinsa juuri ollenkaan tilaa matkatavaroille. Mitähän tästäkin junamatkasta tulee? Meinaan jo luovuttaa koko reissun puolesta mutta aion kuitenkin yrittää päästä edes junaan sisään ja jos onnetar suosii, saada oma istumapaikka. Brigistä tuleva juna ei ole niin täynnä kuin voisi olettaa. Onneksi Sveitsissä junat ovat monta kertaa pidempiä kuin Suomessa.

Mutta minua sitten ärsyttää nuo ihmiset, jotka pitävät laskettelusuksiaan olalla ja huitovat ympärillä olevien ihmisten silmät puhki. Joskus minä vielä sanon asiasta. Onneksi tilannetta kompensoi se tosiasia, että saan kuin sainkin istumapaikan junasta ja vielä ikkunan vierestä! Vaunussa on paljon ihmisiä, jotka ovat tunkeneet kirotut laukkunsa istuinten alle ja mihin nyt suinkin saavat ne mahtumaan. Omaan syliin ei kukaan näytä ottavan mitään laukkua. Yritän unohtaa sveitsiläisten turhamaisuuden ja katson ulos ikkunasta. Lähellä minua istuu ruotsalaisia turisteja. Ainakin kuusi. Sitten on ranskankielisiä sveitsiläisiä ja muuta kansaa. Edessäni istuu mies, jonka kasvot ovat hyvin ruskettuneet ja niissä näkyy aurinkolasien aiheuttamat rusketusraidat. Melko huvittava näky. Hänkin kuvaa ikkunassa viliseviä maisemia videokamerallaan. Aurinko paistaa kirkkaasti taivaalla ja maisemat ovat mitä miellyttävimmät.

Hiljaisuuden rikkoo yläkerrasta kantautuva lasten huuto ja parku. Tähän väliin sanon sellaisen sivuseikan, etten suuremmin pidä lapsista. Siksi yritänkin kirjoittaa heistä mahdollisimman kauniisti - niin kauniisti kuin suinkin osaan. Kuvitelkaa lauma lapsia, joilla kaikilla on VTI-diagnoosi - siis virtsatieinfektio - siis virtsis. He kirkuvat kilpaa, huutavat ja itkevät, koska virtsateitä kirveltää. Sepä ikävää, sanoi Muumimamma. Aikuiset eivät tee asialle mitään. Yritän ymmärtää, että he ovat todellakin vain ja ainoastaan vaivaisia lapsia, jotka pahoittavat mielensä pienestä. Pekka ottaa pallon Leenan kädestä ja Leena alkaa onnettomasti itkeä. Justiina seuraa tilannetta vierestä ja kertoo äidilleen, joka on liian kiireinen selatessaan puhelimella Victoria's Secretin uusia röyhelöpöksymalleja. Toivon vain, että he jäisivät junasta pois. Tai sen alle. Minä en sitten sanonut tuota. Tykkään lapsista, jotka ovat kilttejä, fiksuja ja filmaattisia. Itsehän olin lapsena kaikin puolin täydellinen joka vanhemman unelmalapsi. Muksu. Onneksi Vispin ja Spiezin välissä vuorten sisällä menevä tunneli saa korvani lukkoon ajoittain.

Lauantai 12.00

Juna saapuu vihdoin ja viimein Bernin rautatieasemalle. Sille rautatieasemalle, joka näyttää aivan maanalaiselta kaupungilta. Pakkaan kimpsut ja kampsut mukaan ja nousen pois junasta. Ihmisjoukot liikkuvat laumoittain kuin kuolleet kalapoloiset vedessä. Yritän tupata itseni johonkin väliin ja suunnata kohti ylös vieviä rullaportaita. Edessäni oleva minun ikäisenä nuori mies puhuu ranskaa puhelimessa. Ilmassa on taas se kansainvälinen, urbaani tunnelma, josta pidän suuresti. Päästyäni ylös etsin ympärillä tekstiä "Ausgang", joka tarkoittaa uloskäyntiä. Onko se edes sana? Pääsen viimein ulos sekavalta rautatieasemalta ja ympärillä olevat maisemat ovat seuraavat.

Tuossa on tuollainen hulppea lasinen katos. Se on kaareva ja sen toinen pää osoittaa rautatieasemaa kohti...

... jonka näette tässä. Kello näyttää tosin kahtakymmentäviittä yli kolmen, jonka aikaan siis lähdin pois Bernistä. Se nyt on sivuseikka.

Bernissä lähes kaikki pukeutuvat äärimmäisen hyvin. Minua miellyttää katsoa ihmisiä, jotka panostavat ulkonäköön ja pukeutumiseen. Olinkohan sittenkin jäänyt pois väärällä asemalla ja päätynyt vahingossa Milanoon? Tai Pariisiin?

Bernin rakennukset ovat tuollaisen erikoisen ruskean väriset ja se taitaa olla täällä sellainen Bernille ominainen piirre. Saviseinä.

Myös Bernissä oli jotkut markkinat meneillään. Lisäksi täällä on paljon tälläisiä julkisia pelipaikkoja. Suomessa nuo shakkinamiskuukkelit joko poltettaisiin tai heitettäisiin viereiseen jokeen. Suomi on jotenkin niin juntti maa.

Jos armas siskoni Anu pääsisi tänne, häntä ei saisi millään pois vaan hän haluaisi ostaa kaiken. Tämä nähtiin Porin jazzeissa viime kesänä.

Olen aina halunnut ottaa kuvia torien vihannes- ja hedelmälaatikoista. Niistä saa hienoja kuvia. Tässä näemme, että esim marjat ovat melko samanhintaisia kuin Helsingin toreilla. Punkalaitumella voi saada 3-4 eurolla vastaavan kipon vielä herkullisempia mansikoita. Porin mansikoita en ole vielä ehtinyt maistamaan.

Bernissä sijaitsee kuulemma Euroopan pisin ostoskatu. Mietin, onko se muka pidempi kuin Pariisin Avenue des Champs-Élysées. Pituutta sillä kuitenkin on ja sen varrella sijaitsee monia monituisia luksus-kauppoja.

Minulle jäi vähän epäselväksi Bernin kävelykadut. Toisinaan Sveitsissä ihmiset saattavat kävellä vailla huolta huomisesta keskellä ajoväyliä. Tämä Kramgasse-niminen katu näyttää kuitenkin olevan suurimmaksi osaksi kävelemistä varten.

Tämmöinen hurmaava auto tuli vastaan samaisella Kramgasse-kadulla. Sveitsissä autojen rekisterikilvistä näkee, mistä auto on ostettu. Tai missä se on tavallaan kirjoilla. Sama juttu on Saksassa.

Kävin eräässä matkamuistokaupassa, jonka edestä löysin tälläisen hurmaavan keskieurooppalaiselle kulttuurille perinteiset nahkapöksyt. Tämä asukokonaisuus on ehkä 3-5 vuotiaalle pojalle.

Nyt ollaan sveitsiläisyyden ytimessä. Samaisessa matkamuistokaupassa saattoi ostaa itselleen käkikellon (die Kuckucksuhr).

Jos olen oikein ymmärtänyt, Zytglogge, eli tämä kellotorni on maailman suurin EI-SÄHKÖLLÄ toimiva kellotorni.

Nämä vaavit eivät olleet näyteikkunalla vaan koristeena jossakin paikassa, jota en nyt muista. Mielestäni ne ovat vain niin hurmaavan näköisiä. Tiedän, että ne ovat lapsia, joista en pidä mutta jospa nämä olisivat niitä kilttejä, fiksuja ja filmaattisia lapsia?

Katsokaa nyt tuotakin.

Tässä lisää Bernin vanhankaupungin katuja. Olen katsellut Sveitsistä vuokrakämppiä ihan huvin vuoksi ja kuulemma Bernin vanhankaupungin talojen lattiat ovat osittain vinot. Vähän niin kuin Senninkin asunnossa Porin Viikkarissa. Senni pitää huolta minun huushollistani vaihtoni aikana. Antakaamme hänelle suuret aplodit :)

Ulkona on ehkä 13 astetta lämmintä. Melko keväistä jo omasta mielestäni. Muistuttaa suorastaan jo Suomen kesää.

Pidän suuresti tästä arkkitehtuurista. Niin koristeellista silti niin yksinkertaista.

Näitä vastaavia kuvia on puhelimeni galleriassa ihan liikaa. Ne muistuttavat paljon toisiaan. Mutta ne ovat mielestäni niin hienoja, etten osaa valita parasta.

Kadun oikealla puolella näkyy tuollaisia luukkuja 90° asteen kulmassa. Ne johtavat maan alla oleviin pikku puoteihin. Nämä näyttävät olevan kiinni mutta Kramgassella monet olivat auki. En muista tämän kadun nimeä, mutta se oli Bernissä sijaitsevan valtavan Berner Münster -kirkon vieressä.

Juomavesilähteitä on Bernissä joka paikassa. En ole vielä maistanut vettä. Sekin täytyy kokea.

Noiden holvikaarien takana on myös kauppoja ja ravintoloita.

Tässä on se Berner Münster -kirkko. Älkää ihmetelkö ympärillä olevia rakennuksia - tämä kuva on meinaan otettu panoraamalla ja sillä tulee joskus aika veikeitä kuvia. Muuten tuo kirkko on niin iso, ettei se mahdu yhteen kuvaan kokonaisuudessaan.

Kirkon takana on tälläinen Liisa Ihmemaassa -tyylinen puisto. Täälläkin vanhemmat miehet pelaavat Pétangue-peliä. Tänne on mukava tulla eväiden kanssa viettämään aikaa kavereiden kanssa.

Ja sieltä kantautuvat maisematkin ovat aika hienot.

Nämä istutuspläntit ovat aika kiinnostavia. Mitähän tuolla mahdetaan kasvattaa kesän mittaan?

Tämä on sveitsiläisen politiikan keskus - Bundeshaus ja edessä oleva tori on Bundesplatz. Seinässä komeilee latinankielinen teksti "Curia confoederationis helveticae". Porin raatihuoneen seinälläkin lukee vähän vastaava "Curia arctopolis". Tämä rakennus on Sveitsin liittoneuvoston ja kaksikamarisen parlamentin rakennus. Aa että.

Jossain vaiheessa Berniin sijoittuvaa taipalettani lähden kiipeämään Rosengarten-nimisen mäen kukkulalle. Sinne on melkoinen kapuaminen mutta maisemat ovat myös sen verran hulppeat että kannatti kiihdyttää verenpainetta sen vuoksi.

Vanhastakaupungista on hankala saada hyvää kuvaa. Ainakin minun mielestäni. Olen aika tarkka kuvien laadussa ja toisinaan puhelimeni kameralla ei saa tarpeeksi tarkkoja kuvia.

Mikähän noiden neljäkerroksisten omakotitalojen hinta mahtaa olla?

Muutama muukin on tullut ihailemaan Rosengartenin huipulta näkyviä maisemia. Oikeastaan tuo Rosengarten taitaa olla mäen huipulla olevan ravintolan nimi.

Istahdan alas penkille ja ihailen maisemia. Samalla odotan, että hikoileminen tasaantuu. Paistattelen auringonvalossa ja samalla soitan kotiin isälle kertoakseni kuulumisiani Sveitsin ihmeellisessä maassa. Isä ja Anu ovat juuri kävelyllä. Punkalaitumella on 4 astetta lämmintä.

Kyllä tässä kelpaa katsella.

Kävin Bernin vanhassakaupungissa eräässä matkamuistomyymälässä ja ostin sieltä postikortteja, kuvassa näkyvän magneetin ja suklaarasian. Mielestäni jo tuo pelkkä rasia on itsessään jo niin hieno että halusin ostaa sen. Se sopii blogini teemaan - Swiss dreams of Toni. Rasia maksoi 8.90 frangia ja tuo magneetti muistaakseni vähän yli 6 frangia.

Eräässä postikortissa oli karhun kuva ja kysyin siitä lisää kaupan myyjältä. Mies kertoi, että karhu on Bernin kantonin tunnuseläin. Innostuin ja kerroin tulevani Suomesta ja että kotikaupunkini ruotsinkielinen nimi, Björneborg, tarkoittaa karhulinnaa. Myyjä nauraa. Hän kertoo myös, että Bernissä on tällä hetkellä kolme karhua - äitikarhu ja sen kaksi poikasta. En ihan ymmärtänyt mitä hän näillä tarkoitti mutta ehkä asia valaistuu meille myöhemmin. Vaihdamme muutaman sanan ja lähden jatkamaan matkaani. Ehkäpä Bern on Sveitsin Pori? Irina on nyt kyllä kateellinen.

Tässä kohtaa korostan, että rasian sisällä OLI eri makuisia suklaapaloja. Myöhemmin aion käyttää kyseistä rasiaa lääkerasiana, jonka otan mukaan matkoille.

Tämä maisema muistuttaa ehkä vähän Fribourgia, jos vain ottaa tuon joen tuosta pois. Oikealla kuvassa näkyy osa valtavaa siltaa, joka vie ihmiset Bernin vanhaankaupunkiin ja lopulta Kramgasse-kadulle.

Näillä paikkeilla näin myös tälläisen puhuttelevan mainoksen. "En ole mikään rasisti, mutta..."

Nyt se karhujen salaisuus paljastui! Bernissä on siis tällainen pieni "karhutarha", jota ihmiset voivat käydä ihailemassa. Tämä on vähän niin kuin Korkeasaaressa. Karhut ovat vielä kaiketi talviunilla. Kuvan tarha on pieni mutta karhuilla on myös muualla paljon vapaata tilaa painattaa ja temmeltää.

Tämä liittyy samaan asiaan mutta nuo ihmiset eivät suinkaan ole sen karhuemon armoilla. Mielenkiintoinen monumentti!

Höh. En saa käännettyä tätä kuvaa oikein päin. Karhutarhan vieressä oli tällainen tiileillä päällystetty tie (niin kuin monet tiet Bernissä) ja tiiliskivissä oli nimiä. Minulle ei valjennut mitä nämä nimet meinaavat mutta täytynee kysyä ensi kerralla joltain. Toisaalta on aika hauska, että kuva on tällai kyljellään.

Minua alkaa vähitellen hiukoa ja pääni sisällä kuuluu "ruokaa, ruokaa, sieluni huokaa". Suuntaan takaisin Bernin vanhaankaupunkiin etsimään murua rinnan alle. Päädyn takaisin vilkkaalle markkina-alueelle.

Tässä näette hieman Sveitsin hintaluokkaa.

Lopulta päädyin thaimaalaisen keittiön maailmaan ja otin kanaa ja "nuudelia", joiksi aasialainen kokki tätä italialaista spaghettia siis kutsui. Istahdan alas penkille erään rouvan viereen ja yritän syödä sivistyneesti - siis tahrimatta valkoista huppariani. Rouva syö markkinoilta ostamaansa makeaa leivosta, jonka nimeä en nyt kuolemaksenikaan muista. Ajattelin ostaa samanlaisen myöhemmin jälkiruoaksi mutta tästä tulin jo niin täyteen että leivos jäi haaveeksi.

Minusta oli kuitenkin äärimmäisen mukavaa kun rouva sai leivoksensa syötyä, nousi ylös ja toivotti minulle "Guten Appetit". Hämmästyin ja kiitin häntä sanomalla "Danke schön" ja jatkamalla "Schönen Tag". Rouva kääntyi taas minuun ja sanoi "Gleichfalls" (myös sinulle). Miksei meillä ole Suomessa tällaista systeemiä?? Tästä minulle tuli niin hyvä mieli. Ihan yksinkertaisesta ja simppelistä keskustelusta.

Kello on jotain puoli kolmen maissa ja seuraavaksi aion käydä Coop City -nimisessä kaupassa tutkimassa Sveitsin hintatasoa. Aiemminkin olen siis hintoja nähnyt mutta sain erityisen pyynnön entiseltä saksan opettajaltani, Tanjalta. Hän pyysi minua ottamaan selvää sveitsiläisten tuotteiden hinnoista, joita muut opiskelijat olivat tunnilla pohtineet. Olen niin kamalan otettu siitä, että blogiani käytetään opetustarkoituksessa. Tässä siis erään sveitsiläisen kauppaketjun hintahaarukkoja tuotteittain ja pienessä kiireessä kirjoitettuna.

Kokis pieni 1.35

Danonino-jogurtti 2.50

Juusto 2.65/1.80/5.95

Leipä tuore 1.50/3.60

Eineslasagne 9.90 norm 14.85

Pizza eines 10.40/6.95

Kahvi 5-17

Tortellonipasta 9.50

Keksipaketti 3.95

Suklaa 100g 1.95/3.95

Murot 3.90/6.80/4.25

Sipsit 3.70/5.70

Jauheliha 9.80/7.45

Kana 15.30/6.75

Pasta fusilli 3.80/3.10

Uncle bens riisi 4.80/7.70

Lähdevesi alle 1/hapotettu alle 2

Smirnoff 2.40

Leikkele 6.95-10

Viini sama kuin Suomessa

Bols 70cl 23.95

Baileys iso 18.95

Suolakurkku 3

Whiskas-kissanruokapaketti 8.70

Cesar-koiranruoka 5.00

Säilykehedelmät 1.60-2.80

Pringles 2 pakettia 5.90

Maito 1.40/1.90/2.30

Twinings-tee 3.60

Karkkipussi 3.50

Aa että. Kello onkin jo 22.41 ja tässä onkin jo kamalasti asiaa yhdeltä päivältä. Tämä on tähän astisista kirjoituksista ehkä suosikkini. On kiva myös huomata, ettei blogisovellus lagaile, vaikka kuvia ja tekstiä tuleekin näin paljon.

Seuraavaan julkaisuun :)