Joutsenien kaupunki - Neuchâtel

Uusi päivä, uudet kujeet. Ja muuta hauskaa. Nyt on taas viikonloppu ja aika lähteä tutkimaan Sveitsin kaupunkeja. Sään on ennustettu olevan melko epävakaista ympäri Sveitsiä tänä viikonloppuna. En oikein tiedä mitä uskoa, tuntuu että kaikki sääsivustot ennustavat erilaista säätä. Kaikesta huolimatta aion ottaa riskin ja lähteä matkaan.

Herään puoli yhdeksän aikaan. Yö oli taas vierähtänyt erilaisimpien valveunien parissa. Muistan jossain vaiheessa nousseeni ylös pukemaan olotilapöksyt ylle ja läpykkäät jalkaan, seisoskellut hämmentyneenä hetken ja mennyt takaisin nukkumaan. Yleensä aamuyöstä nukun paremmin mutta alkuyö kolmeen asti on yhtä ramba zambaa. Juna lähtisi yhdeksän maissa matkaan. Tällä kertaa puen ohuemman paidan päälle. Jos sää on kylmä, palelen mieluummin kylmässä kun hikoilen helteessä. Tai missään muuallakaan. Laitan uuden kelloni ranteeseen ja suihkautan Jean Paul Gaultieriä kaulaan. En oikein tiedä mihin miesten sitä pitäisi laittaa, toiset pistävät sitä ranteisiin.

Poistun kampukselta ja kävelen sairaalan ohi Pflanzettastrasselle. Ulkona on lämmin ja aurinko paistaa osittain pilviseltä taivaalta. Kävelen vanhankaupungin läpi kävelykadulle. Nostan käteistä, koska Sveitsissä ei joka paikassa kelpaa pankkikortti. Suomessa käytän lähes pelkästään korttia eikä minulla ole juuri ikinä käteistä. Samalla käyn rautatieaseman Coopissa ostamassa purkkaa. Henkeni haisee.

Rautatieasemalla on taas tungosta. Ihmiset ovat menossa viikonlopun rientoihin. Onneksi Brigistä tuleva juna on lähes kokonaan kaksikerroksinen. Minäkin siis saisin oman istumapaikan. Minua vastapäätä istahtaa nainen, jolla on kiharat ja paksut hiukset. Voi kunpa minullakin olisi. Sellainen afro. Naisella ei ollut kyllä afroa mutta minulla sen sijaan olisi.

Matkani jatkuu Bernin massiiviselta rautatieasemalta kohti Neuchâtelia. Seuraava juna lähtisi raiteelta 12A. Olin hetken ymmälläni, koska sellaista merkintää en ollut nähnyt tähän päivään asti. Nousen pois junasta ja yritän sulloutua ihmismassan mukaan. Nousen rullaportaita pitkin tasanteelle, joka menee rautateiden yläpuolella. Sen katto aaltoilee yläpuolella. Se näyttää niin modernilta ja hienolta.

Hetken pälyiltyäni ympäri ymmärrän, että luku 12 tarkoittaa raidetta ja kirjain A taas rautatieasemalla olevaa sektoria. Seuraava juna tulisikin olemaan melko lyhyt.

Junan lähdettyä matkaan sain ihailla näitä maisemia.

Maaseudulla rakennukset näyttävät aivan Harry Potterista tutun Ron Weasleyn perheen kodilta.

Matka kesti kaiken kaikkiaan kaksi tuntia Vispistä Neuchâteliin. Menopaluu kakkosluokassa maksaisi 132 frangia. Bernistä matka kesti jokseenkin pitkään. Tai ainakin tuntui kamalan pitkältä istua kököttää paikallaan. Huvittava tapaus oli saapua asemalle, jonka nimi oli Gümmenen, siis ihan kuin suomen luku kymmenen.

Prochain ârret, Neuchâtel

Viimein useiden pysähdyksien jälkeen saavumme Neuchâteliin. Tekstit ja kyltit muuttuvat jossain vaiheessa matkaa saksasta ranskaksi. Mielestäni on mahtavaa miten monikulttuurinen maa Sveitsi on. Suomessa joutuu aina puhumaan suomea. Täällä koko ympäröivä ilmapiiri muuttuu kielen vaihtumisen myötä.

Tällaisella rautatieasemalla pomppasin pois junasta. Ulkona on lämmin, onneksi puin sen ohuemman paidan. Muuten olisi tullut kuumat paikat. Sitten kellään ei olisi hauskaa.

Neuchâtel on rakennettu loivahkon mäen reunalle. Yritän katsoa kartasta mihin suuntaan minun pitäisi mennä. Neuchâtel sijaitsee järven rannalla joten päätän lähteä järveä kohti ja jatkaa rantaa pitkin kaupungin keskustaan.

Matkalla näen hienoja taideteoksia. Aasialaistaustainen mies näyttää aika erikoiselta.

Täällä ranskalainen kulttuuri on vahvasti esillä, mikä näkyy jo arkkitehtuurissa.

Sveitsissä näkee melko harvoin moista taidetta. Mm. siksi haluan ikuistaa näyn ottamalla siitä kuvan ja laittamalla sen tänne blogiin.

Pääsen viimein järven rannalle ja maisemat ovat mitä mahtavimmat. Ja tässä vuoden luontokuva 2017.

Joutsenia on joka lähtöön. Ne muuten pitävät ihan erikoisia ääniä. Siitä tulikin mieleeni eräs hoitaja, joka on silloin tällöin töissä samalla osastolla Brigin sairaalassa. Aina kun menemme lounaalle ja tarjolla on jotain lihaa, josta minulla ei ole mitään käryä mitä se on. Sittenkin vaikka joku selittää minulle hochdeutschiksi elikon nimen, saatan jäädä suu ammollaan paikalleni ja taustalla kuuluu vain ööööööööh. Yhtäkkiä kuulen, miten Fabyenne, tämä hurmaava sisar hento valkoinen, sanoo "Muu" tai "Mää" ja siitä tiedän, mitä ruokaa olen ottamassa. Mitähän mahtaisi sanoa minulle jos sairaalassa joskus tarjottaisiin joutsenta? What does the swan say?

Tämä on mielestäni niin huvittava näky. Joutsenella ollut rankka perjantai-ilta, kommentoi Iidakin facebookissa.

Tässä on sitten jonkinmoinen taidemuseo. BEAVX ARTS.

Käveltyäni pitkin rantaa minulla alkaa olla jo nälkä. Tässä on maan mainioin voileipä kinkulla ja Gruyere-juustolla. Ja kokis. Koko duo 10.80 frangia.

Nauttiessani aamiaista ulkona sain todistaa suurta farssia vierestä. Järven rannalla ja joka puolella oikeastaan on korkeita puita. Lapset kiipeilivät puissa ja yksi kakara oli kiivennyt aika korkealle, varmaan 10 metriin eikä uskaltanut tulla enää alas. Kuulin vain avuttoman huudon "Mami!". Sitten seurasin vierestä miten isä lähti kiipeämään puuhun. Joo, ei lapsia, kiitos.

Neuchâtelissa oli Nack-niminen sirkus sattumoisin. En tullut käyneeksi siellä.

Vähitellen alan päästä lähemmäs kaupungin ydinkeskustaa. Meno alkaa käydä urbaanimmaksi.

Joskus mietin että mitä siitäkin tulisi jos minun pitäisi ammatikseni ajaa ratikoita tai busseja. Minun tuurillani ajaisin eri suuntaan kuin nuo yläpuolella olevat sähköhässäkät ja rymäyttäisin koko helahoidon maahan.

Neuchâtelin kadut ovat hurmaavia. Tämän kadun nimi on Rue du Seyon. Sen varrella on lukuisia kahviloita ja kauppoja. Kävin itse asiassa eräässä hajuvesiliikkeessä, mutten löytänyt sieltä mieluista tuoksua. Jossain vaiheessa haluaisin ostaa myös hajuveden, joka muistuttaisi minua ajastani Sveitsissä.

Matkani jatkuu tuokion kuluttua tuota katua pitkin ylös.

Tuossa on suklaapuoti. Kadun kulmassa on kellokauppa, jossa myydään mm. Omegan kelloja. Sellainen olisi kyllä mahtava.

Ulkona on tosiaan melko lämmin niin kuin tuo mittari osoittaa.

Joistakin rakennuksista tulee mieleen Hovimäki-sarja. En kyllä muista siitä mitään. Oikealla oli kirjoja kasapäin kadun vieressä. En tiedä olisiko siitä saanut ottaa kirjan mukaan luettavaksi.

Olen viimein päässyt kapuamaan ylös pienen kukkulan huipulle, jossa on kirkko ja hienot maisemat.

Katselin tältä muurilta alas ja näin sattumalta erään hääparin, josta kuvaaja otti potretteja.

Tästä kuvasta katsottuna vasemmalle jää kirkko. Tässä vaiheessa kello on 13 iltapäivällä ja soitan tapani mukaan isälle, joka on tällä hetkellä siskoni luona vierailemassa. Anulla on tänään huono päivä. Taas.

Kirkon seinällä saattoi ihastella tällaisia maalauksia. En tosin saa tekstistä mitään tolkkua.

Linnan vieressä oli myös tämmöinen hurmaava pikku mökki. Jos joskus muutan Sveitsiin niin muuttaisin tuohon.

Soitettuani isälle lähden suunnistamaan takaisin kohti Neuchâtelin rautatieasemaa. Matkalla törmään tämmöiseen huvittavaan näkyyn. Iida varmaan maalaisi samanlaisen teoksen ulkorakennuksensa oveen.

Junassa kiinnitän huomiota istuinten välissä olevaan pöytään, jolta löydän tuttuja toivotuksia.

Nyt ei kirjoitusmoodi ole oikein kyllä parhaimmillaan. Nyt en saa sellaista hauskaa tekstiä niin kuin yleensä. Tähän loppuun kerron vielä, että matkan päätteeksi piipahdin nopsaan vielä Brigin vieressä olevassa Natersin kylässä. Miksi, siitä kerron sitten parin viikon päästä.

Huomenna yritän myös lähteä matkaan. Saa nähdä mitä saan aikaiseksi. Nyt on aika käydä nukkumaan. Gute Nacht!