Kohti pohjoista - Basel

Viime sunnuntaina kävin siis pistäytymässä Baselissa, Sveitsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa heti Zürichin ja Geneven jälkeen. Sunnuntaina minulla ei vain ollut inspistä alkaa kirjoittamaan blogikirjoitusta. Tänään, torstaina kuulin Spotifyssa taas tanssijalkaa vipattavan kappaleen "Ferreck Dawn - Sublime" ja sain taas kirjoittamisinnon takaisin. Nyt oikeastaan pysäytin kappaleen, sillä kuulen taas kirkonkellojen soitannan. Ajattelin nauttia siitä hetken vaikka Emilia ei kirkonkelloista juuri pidä, koska ne herättävät hänet joka aamu. Täällä jokin erikoinen kirkko alkaa soittamaan kellojaan iltapäivällä aina viideltä ja seitsemältä ja soitto jatkuu monta minuuttia putkeen. Onneksi Suomessa meillä ei ole tämmöisiä systeemejä. Mieleeni muistuu kesä vuodelta 2011, jolloin olin Lions Clubin kautta nuorisovaihdossa Alankomaissa ja siellä kellot soivat myös varttitunnin välein, mutta siellä kellot soittivat oikeita lauluja. Eikä pelkkää kilkatusta. Se on minulle jäänyt erityisenä muistona mieleen tulppaanien ja tuulimyllyjen maasta. Sitä kirkonkellojen soitantaa voisin kuunnella vaikka enemmänkin. Olena ja Iida hymähtävät, koska tunnistavat edellisessä lauseessa erään mieluisan hahmon habituksen.

Yritän tässä nyt kaikessa herran rauhassa muistella miten se sunnuntai taas lähtikään käyntiin. Toivottavasti saisin edes jotakuinkin oikeaa päivän menoa muistuttavaa tekstiä aikaiseksi. Tapani mukaan herään joskus kahdeksan ja yhdeksän aikaan syömättä mitään aamupalaksi ja suuntaan tuttuun tapaan kohti Vispin rautatieasemaa. Sieltä kaikki aina alkaa. Satuin ehkä ostamaan aamupalaksi sämpylän (das Brötchen) Coop Pronto -kaupasta. Se on joka päivä auki aamuviidestä yhteentoista illalla. Edistyksellistä toimintaa Sveitsiltä! Juna on samaan tapaan lähes täynnä ihmisiä mutta saan kuin saankin oman istumapaikan eikä minun tarvitse seistä. Nyt kirkonkellojen kolina loppui. Pistän ylhäisen kipaleen taas käyntiin. Saatan liikehtiä musiikin rytmissä istuessani työpöydän äärellä kirjoittamassa tätä tekstiä. Ikkuna on rakosellaan ja tarkkasilmäiset ihmiset voivat nähdä muuvini. Tässä samalla katson läpi ottamiani kuvia ja samalla päivän tapahtumat tulevat hiljalleen takaisin mieleeni.

Junamatka Baseliin käy Bernin kautta. Matka kestää vähän yli pari tuntia ja hintaa meno-paluu -lipuille Vispin ja Baselin välillä on 170 frangia. Basel sijaitsee siis Pohjois-Sveitsissä Saksan ja Ranskan rajan lähellä. Oikeastaan rajalla. Moni asuu vakituisesti lähellä Baselia joko Saksan tai Ranskan puolella ja käy töissä Baselissa. Samoin monet Baselissa asuvat käyvät ruokaostoksilla Saksan ja Ranskan puolella. Baselissa asuu 165 000 ihmistä.

Tämmöisiin maisemiin saavuin yhdentoista aikaan aamupäivällä. Kaikki kaupat olivat harmittavan onneksi kiinni näin sunnuntaisin.

Käytävän päässä on sitten vanhempi halli. En tiedä tarkalleen kuinka vanha mutta aika vanha kumminkin.

Ja tältä se sitten näyttää ulkopuolelta. Kuva otettu siihen aikaan kun olen lähdössä kotia kohti. En siis pyörinyt kolmea tuntia huvikseni rautatieasemalla, niin kuin kellonajasta voisi päätellä.

Basel on yleisvaikutukseltaan hyvin mahtipontinen ja saksalaistyylinen kaupunki. Asuntolamme opiskelija-asukas Alexandra on kotoisin Baselista. Baselilaiset ja zürichläiset kuulemma vihaavat toisiaan ihan niin kuin turkulaiset ja tamperelaiset toisiaan ja porilaiset ja raumalaiset toisiaan. Ihmettelen miten Alex ja Celine ovat pysyneet niin kauan sulassa sovussa. Celine on siis kotoisin Zürichistä. Tai mistä minä tiedän mitä sekin kaveruus on kokenut.

Sää on pilvinen mutta aurinko pilkahtelee silloin tällöin pilvien välistä. Lämpötila pyörii 15 asteen hujakoilla. Katson kännykän karttasovellusta ja lähden suunnistamaan kohti paikkaa, jossa kartassa lukee Basel. Basel on Lausannen lailla jollain tapaa hankala kaupunki suunnistaa. Ainakin itse huomasin Baselissa kerran pyörineeni ympyrää. Enkä siis paikallani.

Saahan sitä juomavettä noinkin. Ankka parka. Taas ovat kakarat päässeet valloilleen. Yksi syy lisää vihata lapsia. Hyi.

Basel on myös melko moderni kaupunki. Täällä näkyy modernia arkkitehtuuria. Baselissa sijaitsee myös kaiketi Sveitsin ainoa pilvenpiirtäjä. En tiedä montako metriä pilvenpiirtäjän pitää olla, että sitä voi sillä nimellä kutsua mutta aika korkea se on. Se näkyy tässä kuvassa taka-vasemmalla hiekanruskean ja tummanharmaan rakennuksen välissä.

Kävelin aluksi pitkään tällaisia katuja pitkin. Paikoitellen mieleeni tuli Vanharauma. Ei siis se kaupunginosa Porissa vaan se puuhässäkkä Raumalla.

Keskellä Baselia on tällainen hieno Basler Münsterin kirkko.

Ja kirkon edessä on tämmöinen hienon hieno aukio. Kirkosta asteli ulos rutosti ihmisiä. Siellä oli varmaan jotkut kemut. Tästä kuvasta tulee muuten jotenkin mieleen "Peukaloisen seikkailut" -sarja.

Tässä se kirkko on kaikessa komeudessaan. Ja taas jotain %&€@£$n kakaroita kiipeämässä seinää pitkin. Et ole mikään Ezio Auditore da Firenze eikä sinusta semmoista tulekaan!

Vähitellen pääsin lähemmäs vanhaakaupunkia ja sen hurmaavia katuja ja rakennuksia. Täällä on jossain kuulemma ökymäinen kelloliike, joka jo itsessään on nähtävyys. Siellä en kuitenkaan tullut piipahtaneeksi mutta sain tietää siitä kysyttyäni Facebookista Sveitsinsuomalaiset-ryhmästä pahimman kellokuumeen aikaan.

Irinan omaan käyttöön. Siellä menee muuten ambulanssi (Der Krankenwagen).

Jossain Baselin kaduilla näin tämmöisen maan mainion seinän, vähän niin kuin Wall of Music.

On jotenkin niin outoa ajatella, että joku oikeasti asuu täällä normaalia elämää.

Tässä on Baselin raatihuone (das Rathaus). Kuvassa näkyy myös Baselin vaakuna, tuo mustavalkoinen hässäkkä.

Tämä teksti "Pyllyt ylös" herätti minussa suurta hilpeyttä monestakin syystä. Emojista puuttuu tosin toinen pakara. Mitäs nyt tehdään?!

Kävin myös nauttimassa maukkaan pizzan. Sveitsissä ei kyllä osata tehdä järin hyviä pizzoja. Jossain vaiheessa aion käydä Italian puolella ja siellä toivottavasti saan kokea kulinaristisen elämyksen. Minua muuten suututtaa aina kun ihmiset kirjoittavat "Pitsa". Se on pizza ja sillä sipuli. Rivella on sveitsiläisten kansallisjuoma. Se on siis aivan tavallinen virvoitusjuoma mutta se on valmistettu mm. maitoseerumista. Se on vähän niin kuin simaa, muttei sinne päinkään. Pizzalle ja Rivellalle tuli hintaa muistaakseni jotain 20-25 frangin väliltä.

Tästä näkymästä otin kuvia varmaan sata.

Toisella puolella jokea oli katu täynnä mitä ihastuttavampia rakennuksia. Näistä tulee jo vähän mieleen Alankomaiden pääkaupunki, Amsterdam.

Aa että.

Matkalla kohtasin tämmöisen taruolennon. En tosin tiedä onko se kissa vai kala, kukko tai lohikäärme. Varmaankin jotain siltä väliltä.

Matkalla takaisin rautatieasemalle tein pidemmän lenkin Pariisin Louvren kautta.

Päästessäni takaisin Baselin rautatieasemalle näin siellä täällä poliiseja. Tunsin oloni yhtäkkiä kovin turvattomaksi ja lisäsin kävelyyn vauhtia. Mielessä pyörivät alati maailmalla tapahtuvat terrori-iskut ja voin vain toivoa, ettei sellaista satu kohdalleni. Kerroin kuitenkin isälleni jo kauan ennen matkaa, että jos kohtaloni on kuolla terrori-iskussa haluan sen tapahtuvan mahdollisimman kauan Suomesta ja jos kuolemani tapahtuu Sveitsissä haluan isän tietävän, että kuolen onnellisena unelmansa toteuttaneena immeisenä.

Muita kuulumisia

Kyseinen viikko on mennyt työn ja Harry Potter -maratonin parissa. Keskiviikkona olin schnuppailemassa Brigin sairaalan psykiatrisella osastolla ja siellä oli kyllä niin pitkästyttävän tylsää, ettei minulla ole mitään kirjoitettavaa. Omalla osastollani eräs potilas kertoi miehelleen, että minä olen koko Suomen paras sairaanhoitaja. Olin tästä kovin otettu. Muutoin olen viime aikoina tuntenut oloni hieman alakuloiseksi osastolla. Opiskelijan tittelistä olen pudonnut palvelijan rooliin. Ettei minulla ole mitään väliä. Kerroin asiasta eräälle saksalaiselle sairaanhoitajalle. Sille, jonka kanssa olin harjoittelun kaksi ensimmäistä päivää. Hän kertoi tunteneensa samoin hyvin pitkään. Sveitsiläiset ovat luonteeltaan äärimmäisen ystävällisiä ja muuta, mutta menee vuosia ennen kuin he "hyväksyvät omiensa joukkoon". Eivätkä sveitsiläiset juurikaan tapaa työkavereita työajan ulkopuolella. Suomessa asia on vähän niin ja näin. Hän myös lohdutti, ettei asialla ole mitään tekemistä minun kanssani, sveitsiläiset ovat vain vähän perseestä näin karkeasti sanottuna.

Odotan äärimmäisen suurella innolla tulevaa pääsiäistä, sillä silloin tulee tapahtumaan jotain äärimmäisen ällistyttävän suurta ja suurenmoista. Enää vähän yli viikko jäljellä.

Osastolla on aloittanut myös uusi alankomaalainen hoitaja, Sietske. Hän näyttää aivan tyypilliseltä alankomaalaiselta: kellertävän vaaleat hiukset, kasvoissa hieman pisamia ja lisäksi hänellä on kamalan pitkät kintut. Alankomaalaiset ovat muutenkin kamalan pitkiä ja hän on ainakin 180cm pitkä ellei ylikin. Ja onkin. Ollessani Alankomaissa opin vähäsen hollantia ja olen sitä hänelle silloin tällöin puhunut. Siis muutamia hauskoja lausahduksia ja muuta. Hän ilahtuu siitä aina niin suuresti.