Yksi kauneimmista näkemistäni kaupungeista - Luzern

Nyt meni tämä aamu pipariksi. Nukun parhaiten aamuyöstä ja tänään aamuni venähti puoli kymmeneen. Siis nukkuminen. Tavallisesti Suomessa on OK nukkua pidempään, siis kymmeneen yhteentoista, joskus pidempäänkin - mutta Sveitsissä tämmöinen peli ei vetele. Toisaalta mitään ei olla menetetty. Voisin tosin tällä hetkellä istua junassa matkalla kohti tuntematonta. Katson SBB:n sovelluksesta miten junia menee seuraavaksi. Seuraava juna lähtisi klo 11. Voi hitsin pimpulat ja hyvät hyssykät.

Toisaalta heräsin virkeämpänä kuin pitkään aikaan - ehkä koskaan koko tänä Sveitsissä oloni aikana. Sentään jotain hyvää. Minulla olisi siis rutkasti aikaa tänä aamuna. Ja mitä minä teen. Selaan Iltalehden uutiset. Tänään Suomessa eletään jännittäviä aikoja sillä vaalihuuma on tänään huipussaan.

Muistaakseni myös täksi päiväksi luvattiin suomalaiselle hipiälle oikein suotuisia lukemia. Eilen Italiassa paistateltiin 20 paremmalla puolella. Saan siis hikoilla oikein kunnolla. Ei hyvä. Suihkautan mukaan ottamaani hajuvettä. Se saa hyvälle mielelle. Muuten en saa työaikana käyttää voimakkaita hajusteita eli en siis ollenkaan maanantaista perjantaihin.

Aamulla lähtiessäni matkaan otin kuvan tästä näystä Pflanzettastrassen varrelta. Vuoret ovat täällä niin lähellä ja niin läsnä. Ikäänkuin ne suojelisivat meitä pahalta. Tunnen oloni hyvin turvalliseksi täällä Alpeilla vaikka voi se nirri lähteä melkeinpä missä tahansa. Kävelen tämän tien päähän ja käännyn oikealle. Saavun pian suuren kirkon ja aukion keskelle. Oikealla puolella on poliisiasema. Seuraavaksi saavun Vispin vanhaankaupunkiin. Tätä tietähän kuljen joka päivä töihin ja kotiin. Minun on kuuma.

Tänään siis suunnitelmissani on käydä Luzernissa. Unikeon päivärytmin takia en tiedä mitä päivästä tulee, siis milloin olen perillä ja milloin pitäisi taas lähteä takaisin päin. Näillä aikatauluilla olisin kahdentoista aikaan Bernissä ja lopulta yhden aikaan Luzernissa. Oi voi voi voi. Taas koko Vispin väki on menossa jonnekin. Samaan aikaan kuin minä. Samaan junaan. Kirjoitan tästä joka kerta. Ihmisiä on taas kamalan paljon. Mahdankohan saada istumapaikan. Se jää nähtäväksi.

Luzernin rautatieasema on melko moderni ja iso. Monet Sveitsin rautatieasemista muistuttavat tietyllä tavalla lentokenttien terminaaleja. Ne on niin hyvin suunniteltu ja joka puolella on opasteita ja kylttejä. Sen ansiosta en ole kertaakaan päässyt eksymään. Luzernin rautatieasemalla oli kuitenkin niin paljon ihmisiä, että minua jo hieman ahdisti. Toisaalta olin haltioissani siitä miten kansainvälistä täällä on. Ihmiset puhuivat eri kielillä.

Luzernin keskustassa on tällainen maanalainen "kaupunki". Vähän niin kuin suurempien kaupunkien metroasemilla. Tässä kohtaa yläpuolella on suuri liikenne ja oikeastaan tämä on äärimmäisen hyvä ratkaisu jalankulkijoiden - ja Tontsan - infrastruktuuriseen ahdinkoon: miten minä pääsen tuonne toiselle puolelle kun täällä on niin vilkas liikenne. Ja kuuma.

Tähän mennessä en ole siis syönyt mitään kunnollista aamupalaa. En siis oikeastaan mitään. Löydän pienen kaupan, jossa myydään erilaisia leivoksia ja täytettyjä patonkeja. Ostan patongin, jonka sisällä on salaattia, kinkkua ja juustoa hintaan 7.50 frangia. Italian reissulta minulle oli jäänyt 35 euroa seteleinä päänvaivaksi ja kysyin mahtaisiko Luzernissa olla jotain paikkaa, jossa voisin vaihtaa eurot frangeiksi. Koska on sunnuntai, kaikki pankit ovat kiinni. Kaupan myyjä kertoi, että Sveitsin suurimmissa kaupungeissa kaupat hyväksyvät myös eurot maksuvaluuttana. Silloin tosin he eivät katso valuuttakurssin senhetkistä tilannetta vaan euroissa olisin maksanut saman 7.50.

Joka puolella myytiin kaikenlaista rihkamaa. Aktion viittaa alennukseen ja edullisempiin hintoihin. Sama kun sanoisi suomeksi "toimi nyt!".

Päästyäni maanpinnalle näkymä oli moinen. Vähän niin kuin Geneve mutta ihmiset puhuvat saksaa.

Ja tämä tunnettu silta. J.K. Rowling sai kaiketi idean Tylypahkan sillalle tästä. Tästä on sitten paljon kuvia että sitten vaan rullaatte alas.

Kyseinen silta on palanut vuonna 1993 pienestä osasta. Syntymävuoteni. Mikä sattuma.

Kävelin hetken ympyrää koska halusin ottaa siitä kuvia. Nyt minua tosin harmittaa, etten ottanut yhtään kuvaa sillan katosta. Siellä nimittäin on monen moisia maalauksia ja tekstiä. Vähän niin kuin ulkoilmataidemuseo. Sillan sisällä tuoksui miellyttävä puu ja ehkä aavistus jotain muutakin. Mutta en tiedä mitä. Meinasin kirjoittaa ensin terva, mutta siinähän ei ole mitään järkeä laittaa tervaa puiselle alustalle. Joku pikku natiainen sytkärin kanssa ja voilà. Siinä syssyssä päästäisiin toisaalta eroon sekä upeasta sillasta että siitä pikku pyromaanikkonatiaisesta.

Samoin kuin Neuchâtelissa, myös täällä näin paljon joutsenia.

Minä sitten tykkään noista germaanisista taloista! Valkoista ja kirjavia lautoja. Aa että.

Joen varrella oli myös tuollainen erikoinen kirkko. Tai mikä lie.

Sveitsin rakennukset ovat täynnä mitä erikoisimpia yksityiskohtia.

Tuolla takana näkyy ymmärtääkseni Pilatus-vuori. Sinnekin olisi tarkoitus kiivetä joku kaunis kerta.

Tontsa ja seitsemän käppänää. Oho, niitä onkin kahdeksan. Miten kääpiöt lisääntyvät Grimmin veljesten kirjoittamassa Lumikin sadussa?

Kolmen koplahan se siinä tutkimassa Luzernin katuja.

Aina kun näen tällaisia upeasti koristeltuja kaupunkeja ja rakennuksia mietin millaisia ihmisiä täällä on asunut ja millaiset ihmiset ovat nämäkin rakennukset rakentaneet. Ketä näissä on asunut ja mitä kaikkea nämäkin talot ovat nähneet vuosien varrella. Sitten mielikuvitukseni alkaa lentää.

Lopulta päädyin Kiinanmuurille. Ehkei sentään. Tämän muurin toisella puolella ollessani kuulin yhtäkkiä jonkun ipanan sanovan "Äiti... äiti!". Täällä on suomalaisia! Huomasin ehkä 40-vuotiaan naisen ja kaksi hänen iltatähteään. Odotan, että lapset menevät tiehensä ja menen äidin luokse "Täällähän kuulee suomeakin." Vaihdamme muutaman sanan, mutta tämä äippä ei vaivaudu juttelemaan sen kummemmin. Varmaan Forssasta.

Muurin huipulla näemmekin sitten henkeäsalpaavia maisemia. Voisin mennä sinne uudestaan.

Mistä nämä tornit ovat saaneet nimensä?

Tässä voi vähän nähdä pientä panoraamaa. Olin ilmeisesti Schirmerturmissa, jonka ikkunoina oli paksut kanaverkot. Otin verkon välistä nämä kuvat.

Tornien sisällä oli todella jyrkät portaat ja portaisiin sekä puupylväisiin oli kirjoitettu kaiken maailman kirjoituksia. Minäkin olisin voinut kirjoittaa "Tontsa was here." tai "Älkää menkö Italiaan ja käykö julkisissa vessoissa siellä!".

Muurilla näin erään naisen istuvan varjossa. Pyysin häntä ottamaan minusta kuvan. Olen taas onnistunut plaseeraamaan kinttuni fyysisesti epäsopiviin ja kyseenalaisiin asentoihin.

Sitten paikalle osui eräs jenkkiläispariskunta. Pyysin heitä ottamaan myös kuvan, koska halusin paremman kuvan näköalasta. Vaihdoimme siinä muutaman sanan. He olivat kotisin New Yorkista ja kysyivät olenko käynyt siellä. "Not yet" minä vastasin. Sitten kerroin heille olevani kotoisin Suomesta. Tätä seurasi lyhyehkö hiljaisuus. "Finland, what's that?". Saatoin lukea heidän ajatuksensa. Amerikkalaisten maantieto. Minun olisi kyllä pitänyt ottaa myös aurinkolasit mukaan.

Tämäkään kuva ei pääse edukseen. Taakse nouseva kaupunki muistuttaa San Fransiscoa. Ehkä. En ole tosin siellä käynytkään.

Haluaisin ottaa kuvan tästä talosta uudestaan kesän lopussa. Tai syksyllä.

Minä rakastan vuoria. Siellä missä on vuoria, siellä on myös Tontsanenkin.

Joskus lasken näkemäni joutsenet. Ne elävät kumppaninsa kanssa elämänsä loppuun asti sen löydettyään. Mutta miten ovat sitten kolmoisdraamat ja muut vispilänkaupat?

Taustalla oikealla näkyy Luzernin rautatieasema. Se se mielestäni kyllä on. Nyt en ole enää niin varma.

Eilen illalla laitoimme viestiä Emilian ja Timon kanssa. Emme ole nähneet pitkään aikaan. Eilen he olivat HES-SO:n vaihtareille järjestämässä viininmaistajaisillassa. Olisin mielelläni mennyt mukaan mutta koska tämä tapahtui keskellä päivää, ajattelin sen vievän kallista matkustusaikaani. Sovimme, että tänään tapaisimme Kebabin ja rupattelun merkeissä.

Sierressä on kamalan monia Sveitsin hintaluokkaan nähden sangen edullisia ravintoloita. Tämä nyt oli perus kebab-pizzeria mutta esimerkiksi tämä annos maksoi vaivaiset 10 frangia. Mennessäni junalla Vispistä Sierreen soitin Timolle ja pyysin häntä tuomaan minulle tyhjän juomapullon täynnä vettä. Häpeäkseni minun on sanottava, että tänään nestetasapainoni on huonossa hapessa. En ole juonut oikeastaan mitään ja tähän mennessä kello on jotain 5 iltapäivällä.

Ilta Emilian ja Timon kanssa oli mitä mainioin ja pääsin taas poppoon seuraan, johon tunnen kuuluvani. En ehkä kuulu Brigin sairaalan vuodeosaston jengiin mutta Empun, Timpan ja Tompan kolmen koplaan minä kuulun ainakin - halusivatpa tai eivät. Rupattelu kesti pitkälle iltaan ja pääsin kotiin vasta pimeän tullen puoli kymmenen aikaan.

Ja niin vispiläinen pääsi viimein muiden kauhojen ja kattiloiden pariin.