In vina veritas - St. Jodern Kellerei, Visperterminen

Tiedättekö mitä minulle juuri äsken tapahtui? Minun teki mieli maistaa tänään saamaani viiniä mutta Sveitsissä kaikissa viinipulloissa näyttää olevan sellainen korkki. Eikä minulla ole tähän hätään mitään korkinavaajaa. Mä en nyt voi sulle tässä korkinavaajaks muuttua. Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla että kaikki saisivat juoda viiniä. Itävallan vaihdon aikana sain aivan erityisiä valmiuksia viinipullojen improvisoivaan ja luovaan avaamiseen. Siellä viini oli niin halpaa. Meilläkään ei ollut asiaankuuluvaa korkinavaajaa vaan avasimme viinipullot miten sattui. Joskus saksilla. Joskus puukolla.

Lähdin avaamaan saamaani viinipulloa kuorimisveitsellä. Onko se edes sana? Siis sellaisella veitsellä, jonka avulla kuoritaan perunoita ja muuta hauskaa. Ajattelin ujuttavani veitsen terän korkin ja pullon väliin niin että voisin vähitellen ujuttaa korkin pois pullosta. PAM. Viinipullosta kuului jumalaton pamaus ja viini roiskui pitkin maita ja mantuja. Hain hippulat vinkuen pyyhkeen pelastaakseni läppärini pahimmalta. Jos joku sattuisi tulemaan nyt paikalle hän epäilisi minua teurastamisesta. Tai jos joku sattuisi tulemaan huoneeseen minun ollessani muualla hän varmaan epäilisi jonkun tyttöpolon tamponin pettäneen. Irina voisi kertoa minulle tamponeista enemmänkin.

Saatuani suurimmat roiskeet pyyhittyä kohtasin taas uuden pettymyksen. Saamani punaviini on kamalan pahaa. Eikä siinä ole edes nimeä! Tai jos on niin myymälän immeisillä on varmasti rattoisia hetkiä kirjoittaessa monta rivillistä tekstiä. Yritän silti nauttia tästä elämyksestä ja saada pientä hiprakkaa aikaiseksi, jotta saisin taas kirjoitettua ratkiriemukasta tekstin poikasta #drunkblogger. Hei näitä häshtägejähän voisi käyttää vaikka enemmänkin! Nyt lukijat voivat alkaa bongailemaan kirjoitusvirheitä. Hik.

Tässä kuva räjäyttämästäni viinipullosta. Ei mitään hyvää. Pullo on kyllä hieno. Kuvassa näette myös roskikseni sekä lisää viiniä.

Ja sitten itse asiaan

Torstaina sain kunnian osallistua osaston henkilökunnan "tykypäivään". En tiedä oikein miten täällä Sveitsissä niitä on tapana kutsua mutta tälläkin kertaa ihmisiä oli melkoinen liuta mukana. Aiemmin harjoitteluni aikana olin siis katsellut kahvihuoneen ilmoitustaululla olevaa ilmoitusta, jossa kysyttiin ketkä olisivat kiinnostuneita osallistumaan aamuvuoron jälkeen järjestettävään hyvinvointi-iltaan. Automaattinen ajatukseni oli, ettei moinen koske opiskelijoita ja harjoittelijoita. Ennen aamuvuoron loppua sairaanhoitaja Gertrud kysyi minulta tulenko mukaan Vispertermineniin. Menin aluksi hämilleni, koska olin oikeasti ajatellut että kyseinen tapahtuma ei koske opiskelijoita. "Könnte ich auch mitkommen?" Saisinko minäkin tulla mukaan? Natürlich! Luonnollisesti! Olin edelleen aika hämilläni mutten voinut muuta kuin vastata myöntävästi Gertrudin kutsuun. Todella huomaavaista häneltä. Nyt se pahanmakuinen Sveitsiviini alkaa nousta päähän.

Gertrud on muuten melko nuori sairaanhoitaja. Ainakin alta 30. Nimi on vain mielestäni melko vanhanaikainen. Ei nimi miestä pahenna. Ei kun miten se meni. Suomeksi hänen nimensä olisi kaiketi Kerttu. Se on kyllä jollain tavalla niin mieluisa nimi. Lempinimeksi hän saisi "Kerberos". Kebu. Gertrud kertoi, että 16.30 päivistyssisäänkäynnille tulisi minibussi noutamaan meitä sisarhentovalkoisia. Työvuoron jälkeen menin sairaalan Pometta-ravintolaan viettämään aikaa puoleksi tunniksi. Päälläni minulla oli melko tavanomaiset vaatteet enkä edes tainnut pakata mitään erityisen edustavaa erityisiä juhlatilaisuuksia varten. Valkoinen huppari ja farkut. Suomipoika valloittamassa maailman maita ja mantuja.

Suunnitelmana oli siis mennä lähes Vispertermineniin asti nauttimaan hyvästä viinistä ja pienestä purtavasta. Vispissä sijaitsee siis Euroopan korkeimmalla kohdalla olevat viinipuutarhat. Bussimatka Brigin sairaalasta Vispin kautta ylös vuorille kesti ehkä puolisen tuntia. Hoitajat juttelivat innokkaina toisilleen ja Hidi löi päänsä hattuhyllyyn. Kops. Bussin katto oli melko matalalla. Olin todella innoissani illan ohjelmasta mutta samalla olin haikeilla mielin, koska tiesin että tänään joutuisin jättämään ensimmäiset hyvästit.

Korvani menivät paikoitellen lukkoon noustessamme ylös vuoren rinnettä sellaista serpentiinitietä pitkin. Vieressäni istuva hoitaja Fabyenne kertoi paikasta, jonne olemme menossa. Maisemat sen kun paranivat noustessamme korkeammalle. Pääsemme perille laatikkomaisen ja modernin rakennuksen luo. Nousemme ulos bussista ja osastonhoitaja Alma maksaa taksikuskille.

Tämä logo oli sisäänkäynnin lähellä. "Viinikellari" on siis nimeltään St. Jodern Kellerei niin kuin kuvasta voi päätellä. Joka puolella oli hieno kimmeltävä seinä. Haluaisin sellaisen omaan kotiini myös. Bling bling.

Sisäänkäynnin lähellä oli heti erilaisia viinipulloja myynnissä. Hinnoiltaan viinipullot eivät olleet niiiiiiin kalliita. Ainakaan omasta mielestäni.

St. Jodern Kellerei on saanut useita tunnustuksia vuosien varrelta.

Ja lisää viiniä. Viini on Wallisin kantonille äärimmäisen tärkeä vientituote ja iso osa paikallista kulttuuria. Tunnen oloni niin sivistyneeksi. Porinpoika maistelemassa viiniä. Suomi on hyvin edustettuna.

Tällaiset maisemat näkyivät eräästä ikkunasta. Latasin samaisen kuvan myös Facebookkiin, johon Olena kommentoi "Kas niin, aurinko paistaa taas...". Ja niin se paistaakin. Täällä on varmasti kesällä äärimmäisen mukavaa istua ulkona juomassa viiniä näissä maisemissa.

Muuan mies esitteli meille paikkoja ja kertoen viinin valmistamisen saloista.

Sellaisen viinikylvyn tuollaisessa viinipytyssä voisin ottaa useamminkin.

En kyllä kuunnellut puoliakaan mitä se mies siellä kertoi. Minua kiinnostivat nämä pytyt paljon enemmän.

Tuosta pullot menevät läpi.

St. Jodern Kellereissa voi myös ymmärtääkseni pitää suurempia tilaisuuksia. Minua kiehtovat erityisesti seinällä olevat tyhjät viinipullot.

St. Jodern Kellerei on myös hyvin trendikäs paikka erilaisille vierailijoille.

Joka puolella saattoi nähdä mitä erilaisimpia tuotteita.

Tämä oli aikamoinen näky. Vuosikertaviiniä. Hoitajat, jotka eivät voineet keskittyä miehen kertomuksiin kopeloivat noita lattialla olevia kiviä.

Tässä on sitten nettisivut ja osoitteet jos kiinnostuitte :)

Taas kohtaan mieluisan näyn. Wallisin lautanen. Walliser Teller. Assiette Valaisanne. Näistä pikku purtavista saimme nauttia viinimaistelun ohella. Kuivattua lihaa eri muodoissa sekä sveitsiläistä lihaa. Nam!

Mies kertoo tuolla takana eri viineistä. Minä istun takana ja juttelen Alman, Marijan ja Christinen kanssa. Aa että.

Tein myös omia arvosteluja eri viineistä, joita maistelimme illan mittaan. Kuvailin vain tietääkseni itse miltä viinit maistuivat. Ehkä minun pitäisi joskus osallistua viinin maistamiskurssille?

Paluumatkalla ehdin räpsäisemään kuvan tästä Euroopan korkeimmasta viinitarhasta.

Ja siellä alhaalla näkyy vispiläisten Visp.

Melko useasti kun juon viiniä, viini kuin viini menee alas ja kaikki maistuu hyvältä (paitsi tämä Sveitsiviini). Nyt olen kuitenkin löytänyt mieliviinini, jonka nimi on "Heida Melodie". Äärimmäisen makea ja eksoottinen viini. Jos siis minulla on synttärit tai muu juhla tiedossa ja haluatte ostaa minulle jonkin lahjan muttette tiedä minkä, tämä on eräs oiva vaihtoehto. A wink a wink. Heida Melodie on myös Gertrudin mieliviini. Hänellä on siis mahdottoman hyvä maku! Kolme pulloa Heida Melodietä maksoi vähän yli 60 frangia. Aion pitää niitä erityisten tilanteiden varalla. Nyt minun on oikeasti keskityttävä kirjoittamiseen.

Samaisena iltana minulle kävi taas pieni kömmähdys, joka voi tapahtua vain ja ainoastaan minulle. Vaikka ostinkin jo kolme pulloa mieliviiniäni, halusin ottaa selvää miten paljon kyseisen pullon tilaaminen Suomeen maksaisi. Alkosta sitä ei meinaan saa. Siis päätän ikään kuin olla tilaavinani pullon Heida Melodie -viiniä. Kirjoitan tietoni niin kuin normaalisti. Yhtäkkiä näytölle ilmestyy teksti "Bestellung gemacht" Tilaus tehty. Ja missähän vaiheessa? En missään vaiheessa kirjoittanut pankkitunnuksiani tai yhtikäs mitään nettisivuille. Olin siis silti onnistunut tilaamaan pullon mieliviiniäni Suomeen todella helposti. Kätevää tietää, miten helposti se tapahtuu, mutten edelleenkään tiedä miten paljon postikulut tulisivat maksamaan.

Tämä torstai-ilta oli melko viinintäytteinen ja valitettavasti yöllä olis niin kylmä, jopa miinusasteita, että viinitarhoissa olevat versot todennäköisesti kuolivat yöllä vallinneeseen kylmyyteen. Toivottavasti jotkut versot säilyivät elossa. Muuten Wallisin kantoni tulee kohtaamaan taloudellisia hankaluuksia viinin vähäisyyden suhteen.