Linnaneito ja hovinarri - Château de Chillon, Montreux

Edellisessä kirjoituksessani pääsimme nauttimaan hulppeista Alppimaisemista Gornergratin huipulla armaan serkkuni ja minun johdolla. Matkamme ei kuitenkaan päättynyt Gornergratille vaan jatkoimme alati eteenpäin kohti Montreux'n kaupunkia ja Château de Chillonin linnaa.

Aurinkoinen ja osittain pilvinen sää alkoi vaihtua pilviseksi mitä enemmän lähestyimme ranskankielistä Wallista ja Montreux'ta. Kaikesta huolimatta maisemat olivat hulppeita ja eväät maittavia. Olena oli taas ostanut sitä maan mainiota luonnonjogurttia, sämpylää ja banaania. Tai banaanin hän taisi ottaa jo Vispistä matkaansa ennen Zermattiin menoa.

Montreux sijaitsee siis Lac Léman -järven rannalla Lausannen eteläpuolella. Järven toisessa päässä on Geneve, josta matkani alkoi ja vasemmalla näkyvät vuoret kuuluvat ranskan puolelle.

Montreux näyttää pitkälti joltain Välimeren kaupungilta. Enää puuttuu vain biitsi ja se auringonpaiste. Koska täällä ei ole niin paljon vuoria kuin Wallisissa täällä on usein myös pilvistä ja ankeaa. Vuoret useimmiten keräävät pilviä.

Montreux'sta otimme paikallisjunan Territet-nimiselle pysäkille, josta on enää pieni kävelymatka Château de Chillonin linnalle, joka sijaitsee aivan järven rannassa.

Matkallamme näimme upeita istutuksia. Toivottavasti nämä kukat eivät kuolleet viime torstain ja perjantain välisen pakkasyön takia.

Suamenruattalaisia! Tunnelma on vähän sama niin kuin Turun Ruissalossa. Menet rannalla olevaa tietä pitkin ja oikealla puolella on kylttejä ja suuria portteja mitä erilaisimpiin huviloihin, joissa ne hurrit asuvat. En ole siis mitenkään ruotsivastainen (lapsivastainen kyllä), yritän vain saada vähän eloa tähän ränsistyneeseen kirjoitusasuun. Tämä huvila sopisi ehkä paremmin kauhuleffoihin mitä tuohon porttiin tulee.

Siinä se linna onkin. Ja kamalan epäonnistunut kuva. Linna näyttää aika pieneltä mutta kätkee sisälleen yllättävän paljon kaikkea salaperäistä.

Château de Chillon on rakennettu 1200-luvulla ja sitä ennen samalla kohdalla on ollut linnoitus jo antiikin Rooman aikana. Linna on yksi Sveitsin suosituimpia nähtävyyksiä ja vuoden aikana siellä käy arviolta 300 000 kävijää.

Pääsylippu linnan sisään maksoi muistaakseni 12-13 frangia. Lapsille oli edullisempi hinta. Ei ole hinnalla pilattu tämä kohde.

Voi että! Kuvaan on päätynyt sormi! Luulin, että tämä ongelma oli vain filmikameroiden kanssa! Normaalisti olen melko perfektionisti kuvien suhteen mutta tämä sormen pylpyrä on jäänyt vallan huomiotta.

Linnassa on suunniteltu reitti kävijöitä varten. Minä ja Olena, kuten arvata voi, menimme aivan satunnaisesti paikasta toiseen oman mielenkiinnon mukaan.

Paikoitellen saatoimme haistaa tervaa muistuttavan tuoksun. Se oli vähän niin kuin terva muttei sinnepäinkään.

Linnan sisätilat ovat äärimmäisen hyvin säilyneet ja niitä on restauroitu kovalla kädellä. Koskakohan aikakone keksitään?

Vanhat rouvat ja daamit valittaisivat koko ajan linnassa käyvä vetoa. Tämäkin takka päästää enemmän kylmää sisään kun pitäisi lämmintä sisällä ja puidenkin on oltava ainakin Olenan mittaisia. Siinä on Pasille tekemistä.

Auvoisana hän katsoo ikkunasta ulos ihaillen Lac Léman -järveä ja Alppeja.

Tämä kuva meni taas vähän väärinpäin mutta tässä on 1200 vuotta vanha vessa. Housut kinttuihin, pylly penkkiin, ponnistus ja plumps.

Tätäkin järvivettä voisi käyttää haavahoidossa. Linnan tornista näkee pohjaan asti. Eikä kuvassa näy edes lintuja, vai mitä Irina? A wink a wink ;D

Olena huomasi linnan katossa Suomen lippuja. Tuohon maailman aikaan vissiin Portugalilla oli täysin identtinen lippu kuten Suomella ja ainakin Ranskassa sijaitsevan Marseillen kaupungilla on edelleen vähän samantapainen lippu tai vaakuna - valkoinen tausta ja sininen risti.

Linnan kävijäillä saattoi olla tuollaisia kuulokkeita ja iPod mukana, josta he saattoivat kuunnella vaihtoehtoisesti Tomppaa tai linnan historiaa. Ba dum tsihh.

Muuten nuo maalaukset olivat kyllä kiehtovia. Vähän niin kuin Tangled-elokuvassa Tähkäpään maalaamat kuvat tornin seinämillä.

Näyttäähän siellä olevan muutama Tanskan lippukin.

Nyt Aulikin sydän pomppaa kurkkuun kun huomaa esikoisensa kiivenneen muurille. Iida peittää silmänsä ja rullaa hieman alas kuvia, jotta voi jatkaa peljästyksestä huolimatta.

Tällä nostetiin portti ylös, jotta Olena ja Tontsa pääsevat Linnaan vierailulle.

Minulla ei kieltokyltistä ole valitettavasti kuvaa mutta siellä kiellettiin Selfietikkujen käyttö. Ja mikäs tuolla aasialaisnaikkosella on kätösessään??? Soo soo sanoi harjoittelija Suomesta.

Olenalla oli kova pakkomielle kuikuilla ikkunoista pihalle.

Tässä kohtaa minua pelotti. Nuo lankut nimittäin pitivät puistattavaa mekkalaa ja notkuivat sirojen kinttujeni alla. Olena pääsi ylös kunnialla mutta miten kävi Tontsan? Ei mitenkään.

Olimme taas melko korkealla.

Tämmöisessä linnassa voisin piipahtaa useamminkin.

Tämmöiset pienoismallit ovat kamalan kivoja! Takana näkyy pienoismalli kaiketi antiikin Rooman aikaisesta linnoituksesta.

Olenalla on taipumus olla valoa nopeampi. Hän varmaan ajattelee "Tällaisia takkoja voisin haluta enemmänkin".

Tänne kaikki ilkeät kakarat, jaa ehkä kiltitkin brätsit, pistetään yöksi nukkumaan.

Sitten päädyimmekin Ikean huonekaluosastolle.

Retro on nyt IN.

Tuo oli kyllä kamalan lyhyt sänky. En tiedä sitten mimmoisessa kippurassa ihmiset nukkuivat keskiajalla.

Kuumuuden ja valon lähde, tulisija on kokoontumisen paikka, perhetulisija.

Näitä maalauksia voisi pällistellä vaikka enemmänkin.

Nyt pääsimme jonnekin linnan maanalaiseen osaan.

Seinille heijastetaan silhuetteja linnassa asuvista henkilöistä.

Nyt ollaan varastossa.

Olenan on pakko kiivetä joka paikkaan.

Nyt menee vakavaksi.

Olena haluaa täältä pois ja hetimiten!

Voin melkein nähdä taiteilijan piirtämässä ensimmäisiä viivoja.

Täältä J.K. Rowling sai kenties inspiraation Tylypahkan tunneleihin ja muuhun hauskaan.

Tämä näyttää olevan alkuperäinen taidemaalaus linnan historian huminoista.

Myös tähän pistetään tuhmia ja kilttejä lapsia. Emilia ja Timo hykertelevät naurusta.

Joskus oli myös tavallista haudata ihmisiä seinien sisään.

Linnasta voi ostaa myös omaa viiniä. En ostanut. Uskokaa minua.

Tästä ei ihan niin vain mennäkään yli.

Linnarundin jälkeen kello oli jo sen verran, ettei meillä ollut mitään käsitystä miten ja mihin aikoihin paikallisjunia meni. Siksi päätimme kävellä takaisin Montreux'n keskustaan. Matkaa oli ehkä rapiat 2-3 kilometriä.

Näissä puitteissa se ei tosin haitannut menoa ollenkaan.

Mulla harrastus on. Se on vene!

On kyllä huvittavaa nähdä palmuja ja vuoria samassa maisemassa.

Linna näkyy epäselkeästi jossain.

Ja taas kukkia. Suomessa pahankuriset kakarat olisivat talloneet kukkaset ja sitten ne kakarat olisi heitetty veteen ja seurattu heidän uimistaitojaan vierestä. Oho, Justiina vajosi pohjaan.

Pääsimme nauttimaan hetkellisesti myös Montreux'n kaupungista.

Paluumatkalle Olena osti leivonnaisen, jossa oli rommia ja vaniljaa sekä juotavaksi terveysteetä. Minä taas ostin mozzarella-tomaatti-voileivän ja jääteetä.

Illalla teimme hulppean sveitsiläisen illallisen. Raclette-juustoa, suolakurkkua ja maissia. Juotavaksi oli Rivella-virvoitusjuomaa, joka on Sveitsin kansallisjuoma viinin ohella. Aa että.