Tähden paikka on huipulla

Nyt kun siis kirjoitan tätä julkaisua kello on 10.42 ja päivämäärä on 23.4 vaikka itse tapahtuma oli viikko sitten sunnuntaina 16.4. Tämmöinen pieni sivuhuomautus vain. Tämän sunnuntain tapahtumat kirjoitan kahteen erilliseen blogikirjoitukseen, koska muuten tästä tulee aika pitkä ja loputon pläjäys.

Juuri tällä hetkellä syön vähän laadukkaampaa sveitsiläistä suklaata, jota ostin eilen Sionista Läderach-nimisestä puodista. Kävimme siellä itseasiassa aiemminkin kun kapusimme Château de Tourbillonille. Sain siis valita mieleni mukaan erimakuisia suklaapaloja ja hinta tuli laatikon mukaan. Kahdeksalle suklaapalalle tuli hintaa vajaa 14 frangia. Oikeastaan ne eivät olleet edes niin hyviä kuin odotin - vähän niin kuin suklaasuukkoja mutta vähän "fiinimpiä".

Maitosuklaata, eksoottista, mansikkaa ja pähkinäsuklaata.

Sitten jatketaan taas historian hamaan menneisyyteen :)

Sunnuntai 16.4

Eilen illalla sovimme herätysajaksi 7.00. Herättyäni huomaan Olenan olevan poissa. Patja, peitto, tyyny, nainen - tipotiessään. Ainakin kenkänsä Olena oli jättänyt ja nyt hän tepsuttelee paljain jaloin pitkin Alppeja. Ehkei suinkaan. Kuulen taas kolinaa ja pauketta keittiöstä seinän takaa. Samalla minua alkaa naurattaa, koska Olena oli eilen kysynyt kuorsaamisestani. Onneksi meillä oli myös Plan B Olenan nukkumisen takaamiseksi. Sattumalta käytävän toisessa päässä olevan varaston ovi oli jostain syystä auki. Olena oli siis mennyt sinne kuorsaamistani evakkoon. Oi voi.

Eilen olimme ostaneet ruokaa täksi päiväksi. Olena oli keittelemässä puuroa viereisessä keittiössä taas niin kamalan aikaisin heränneenä. Olena on myös melkoinen eväsmaakari. Hedelmiä, leipää, sveitsiläisin takein tehtyä aamupuuroa ja Olenan mieluista luonnonjogurttia.

Ja tässä me sitten suuntaammekin kohti Zermattia. Aamulla oli muistaakseni melko pilvistä ja vähän vilpoistakin. Junamme lähti kahdeksan aikaan ja tunnin päästä olisimmekin jo Zermatissa. Matkan aikana saisimme nauttia kauniista vuoristomaisemista. Konnari, eräs vanhempi mies, tulee meidän kohdalle ja pyytää matkustusdokumentteja näytettäväksi. Samalla hän myi meille matkustusliput Gornergratin huipulle. Netissä menopaluu Gornergratin huipulle maksoi normaalisti muistaakseni 47 frangia mutta nämä liput saimme muistaakseni kymmenisen frangia edullisemmin. Melkoisen hyvä bisnes!

Tässä matkaammekin kohti korkeuksia niin ikään yhteen suuntaan tunnin kestävällä junamatkalla. Onneksi saimme hyvät paikat sillä osa ihmisistä joutui seisomaan. Viereemme istuu kaksi aasialaista naista. Matkalla kuulemme kuulutuksia niin englanniksi, saksaksi, ranskaksi, kiinaksi, japaniksi ja koreaksi. Olena ja minä reklamoimme suomen kielen puuttumisesta.

Joku hassu oli ilmeisesti tuikannut Matterhornin tuleen.

Ilmeisesti Matterhornin rinteillä oleva lumi sulaa auringonvalon johdosta. Muuta selitystä en moiselle keksi. Zermatt tulee aina vain etäisemmäksi pieneksi pisteeksi. Korvat poksahtelevat lukkoon paikoitellen ja sitten Olena ja minä availemme suuta huvittavan näköisesti avataksemme korvat yhä uudelleen ja uudelleen.

Siellä se Zermatt pienenä pilkistää vuorten välistä.

Korkeammalla pääsimmekin jo talven makuun. Lunta oli meinaan yhdessä kohtaa ainakin metrin verran. Tämä on kyllä melko taiteellinen kuva Olenan kasvojen heijastuessa ikkunaa vasten. Pinkissä pussukassa on Olenan passi ja lompakko. "Menevät sitten samalla kertaa" sanoi Olena kun varas tulee ja vie pussukan sisältöineen mukanaan.

Gornergratille matkaavat ihmiset saavat melkoiset aitiopaikat Matterhornin ja muiden Alppivuorten ihailemiseksi.

Melkein perillä. Melkein perillä.

Siellä näkyy Alppien kuuluisa jäätikkö.

Pahoittelen jos jotkut kuvat ovat täällä kahteen kertaan.

Huipulla otimmekin sitten monia hulppeita kuvia. Tämä selkä kameraan päin -kuva on osoittautunut jo klassikoksi. Tontsa ihmettelemässä maisemia keskellä suurta maailmaa.

Ja niin ihmettelee kyllä Olenakin.

Näitä serkkukuvia tuli räpsäistyä myös melkoinen kasa. Olena pitää kännykkää toisesta päädystä ja minä toisesta. Yhteistyöllä saamme ihmeellisiä asioita aikaan, kuten ihmisselfietikun.

Jotkut tulevat Gornergratille myös laskettelemaan. Heidän huimapäistä painatustaan on puistattavaa katsella.

Olenan mielestä meidän on aina käytävä vierailemiemme paikkojen korkeimmalla kohdalla. Aivan niin kuin nytkin. Gornergratin huipun huipulla. Samassa paikassa on myös ravintola, observatorio ja hotelli.

Tiedättekö mitä minulle tänään sattui?? Liukastuin näyttävästi kaksi kertaa. KAKSI KERTAA. Ensimmäisen kerran kun kapusimme kuvan alalaidassa olevaa tietä pitkin tänne huipun huipulle. Tielle oli laitettu jotain pahnaa liukastumisen estämiseksi mutta se ei Tontsaa pysäyttänyt.

Ensimmäinen liukastuminen meni näin. Olena kiipeää ehkä viisi metriä ylempänä. Vasemmalla puolella kiipeää kaksi sveitsiläistä immeistä ja sitten tulee Tontsa. Jossain vaiheessa kenkäni alkavat sutimaan ja etukumarassa asennossa näytän hetkellisesti juoksevan paikallani kunnes tömähdän mahalleni muiden kauhistukseksi ja riemuksi. "Gehts'e?" kysyvät muut sveitsiläisimmeiset. Yritän kaikessa häpeässäni sanoa että "ja" ja sitten he selittävät tien vasemman laidan olevan hieman parempi kiivetä. Olenalla oli sentään asianmukaiset popot jalassa. Niin kyllä minullakin paitsi että niiden pohjat olivat ihan sileät.

Toinen liukastuminen tapahtui suunnilleen tuolla mustavalkoisen pömpelin takana missä tuo sinipukuinen kersa laskeutuu epäsopivan turvallisesti maahan. Tai mistä sitä tietää vaikka hänkin olisi tullut nokilleen. Siellä Olena oli taas muutaman askeleen minua edellä ja yhtäkkiä painopisteeni horjahtaa taakse ja tömähdän selälleni kolauttaen pääni lumista maata vasten. Luojan kiitos siinä ei ollut kiveä tai muuta kovempaa. Pelkästään tuo lumikin täräytti Tontsa-paran pääkoppaa. Sisällä piileskelevä suomalaisuus tulee esiin ja yritän nousta huomaamattomasti ylös niin, ettei kukaan vain olisi nähnyt moista tömähdystäni. Rakas talvipomppani oli sieltä täältä aivan lumessa.

Nyt seuraa tehtävä. Mikä ei kuulu yllä olevaan kuvaan? Lopeta lukeminen tähän ja katso uudestaan tuota kuvaa.

Bongasitko kuvassa olevan aasialaisavioparin hääpotrettia ottamassa?