Pilven sisällä - Pilatus, Luzern

Tänään on taas maanantai 24.4 ja tämä postaus liittyy viikko sitten maanantaina sattuneisiin tapahtumiin. Sain siis yhden päivän vapaaksi viimeiselle harjoittelun viikolle ja alunperin se oli sovittu perjantaiksi mutta onnistuin vaihtamaan sen maanantaihin nyt kun armas serkkuni Olena on mukana seikkailemassa Sveitsissä.

Maanantai 17.4

Heräämme taas seitsemän aikaan syömään aamupalaa. Olena oli taas muistaakseni keittänyt itselleen puuroa. Minä söin kuivunutta sämpylää ja terveysvettä. En muista olenko kertonut mutta tilasin siis geschänkidee.ch:n sivuilta sellaisen hienon juomapullon, jossa on sellainen suodatin, jonne voi laittaa hedelmiä tai ihan mitä vaan. Sitten laitetaan vettä niskaan ja vesi saa hedelmistä (tai mitä sinne ikinä sitten laittaakin) makua eivätkä ne tule sieltä suodattimen takia suuhun. Todella kätevää! Näin eräällä hoitajalla vähän vastaavan pullon ja kysyin oitis mistä hän on moisen hankkinut. Sivustolla ei valitettavasti ollut sellaista kuin hänellä mutta tämä sopii mainiosti minulle. Taidankin hakea sen tähän kirjoitustilanteeseen mukaan. Laitoin sinne eilen illalla mansikoita ja jätin yöksi jääkaappiin. Nyt se maistuu varmaan kesäisen raikkaalta.

Siinä se nyt on! Ikkunassa on muistilappu, jossa on asuntolan netin nimi ja salasana. Se on vähän roiskeinen taannoin sattuneesta viiniexplositiosta. Hintaa tälle pullolle tuli postikuluineen muistaakseni 27 frangia.

Sitten takaisin itse asiaan. Yleensä en itse siis syö aamupalaksi juuri mitään. Saatan ostaa Coop Prontosta sen kahvin hintaan 2.80 ja vasta sairaalassa ensimmäisen tauon aikana ostan ehkä sämpylän jos siellä on siis niitä jäljellä. Olena on sellainen terveyshiiri ja syö kaikkea terveellistä.

Tänään olemme suunnitelleet suuntaavamme Luzerniin ja sieltä Pilatus-vuoren huipulle. Junamme lähtisi taas kahdeksan maissa.

Olenalla kertoi silloin tällöin erikoisista juolahduksista, joita hän matkansa aikana sai. Sveitsissä näkee siis usein maassa sellaista valkoista sementtiä, joka on selkeästi koholla ja niistä on muodostettu raitoja pitkin kävelyteitä. Zürichissä Kadri siis kertoi, että ne on tarkoitettu sokeita varten. Valkoiset viivat tuntee hyvin kengänpohjien alla ja keppinsä kanssa sokeat voivat suunnistaa melko oivallisesti. Olena sanoi, että niitä voisi vähän muokata niin, että ne johdattaisivat suoraan rautateiden päälle - näin saataisiin kuulemma oiva murha aikaiseksi. Olena tykkää siis myös lukea dekkareita. Tämmöinen musta huumori on hyvästä ja se on syvällä meidän veressämme.

Toinen asia, josta Olena mainitsi, oli vuorilla sijaitsevat suuret valaistut ristit, joita Sveitsissä näkee suht usein. "Sinnekin on varmaan joku kuollut jäädessään lumivyöryn alle". Ehkä Olenan kannattaisi harkita kirjailijan uraa? Ideoita meinaan tulee solkenaan ja niissä on kyllä ideaa!

Aussetzung - Tiere in Gleisnähe

No mitä nyt taas? Juna on myöhässä tai jopa peruutettu?! Näytöllä kerrotaan, että rautateillä on eläimiä, minkä takia juna ei pääse kulkemaan normaalisti. Juna tulisi siis vain Brigistä Vispiin eli kyseessä ei ole edes pitkä matka. Juna ei siis koskaan saapunut eikä matkustajista ollut mitään tietoa. Ehkä tämänkin takana on jokin murha.

Seuraava juna tulisi vasta 45 minuutin kuluttua. Pistäydymme sillä aikaa rautatieaseman lähellä olevassa suuressa Migrosissa, josta Olena ostaa sellaisia imeskeltäviä toffee-karamelleja. Ja muuta hauskaa, muistaakseni kiivin makuista jogurttia.

Tässä olemme Luzernin rautatieasemalla, jossa etsimme tovin oikeaa raidetta. Se on vähän kuin tulisi lentokentälle ja etsit omaa lentoasi valtavalta näytöltä, jossa on kamalasti tekstiä ja muita lentoja muihin kohteisiin. Tarkoituksenamme on löytää paikallisjuna Alpnachstadiin, josta lähtisi ymmärtääkseni maailman jyrkin vaunuhässäkkä kohti Pilatuksen huippua.

Tutkimme reittejä ja mietimme minne Olena voisi huomenna mennä ennen Suomeen paluutaan. Pinkki pussukka on taas esillä ja samoin minun rahapussini. Pian konnari tulisi ja kysyisi meidän matkadokumenttejamme.

Päästyämme Alpnachstadiin ja käveltyämme Pilatuksen huipulle menevän vaunuhässäkän luo huomaamme harmiksemme kyltin, jossa paikan kerrotaan olevan poissa käytössä talven aikana. Eräs aasialainen nainen tulee myös todistamaan samaa näkyä. Mikä pettymys. Onneksi meillä on vielä toinen vaihtoehto Pilatuksen huipulle pääsemiseksi mutta se ei ole Olenalle ollenkaan mieluinen. Joutuisimme menemään siis gondolihissillä Pilatuksen huipulle. O-ou.

Seuraava juna takaisin Luzerniin lähtisi puolen tunnin kuluttua. Käyn rautatieaseman vessassa. Se asema näyttää muuten äärimmäisen paljon suomalaiselta rautatieaseman rakennukselta. Vanha puinen rakennus, jonka sisällä tuoksuu kahvi ja pulla. Jotenkin tuli niin kotoisa tunnelma.

Ostin kahvin ja maan mainion maapähkinäleivoksen. Olen ehkä aiemmin kertonut etten tykkää kahvista. Juon sitä vain sosiaalisesta painostuksesta ja pysyäkseni hereillä. Kaikesta huolimatta tämä kahvi on yksi parhaimmista kahveista mitä lyhyen elämäni aikana olen juonut. Ja tuo leivos oli äärimmäisen herkullinen.

Annoin kahvilan henkilökunnalle ihan positiivista palautetta. "Kymmenen pistettä" niin kuin sanon usein potilaille heidän käytyään vessassa kaikesta kivusta huolimatta.

Tämmöisiä maisemia saimme ihailla Luzernin ja Alpnachstadin välillä.

Luzernissa seikkailimme taas hetken löytääksemme oikeaan paikkaan. Alpnachstadissa eräs Pilatuksen työntekijä (kyllä, siellä oli työntekijä vaikka koko paikka oli suljettu) kertoi, että meidän pitää mennä Luzernista Kriens-nimiseen kaupunginosaan (ehkä) bussilla numero 1 ja jäädä pois 15 minuutin kuluttua Pilatus Zentrum -nimisen pysäkin kohdalla. Lähtöpysäkin löytäminen osoittautui haasteelliseksi. Nro. 1 ei näkynyt selkeästi missään eivätkä laiturit Luzernin rautatieaseman edessä menneet juuri loogisesti. Näimme kuitenkin miehen, jolla oli huomioliivi yllään. Kävelemme häntä kohti kysyvästi. "Nach Pilatus?" hän aloittaa ja ohjaa meidät toiselle puolelle vilkasta katua. Näytimme ehkä niin tampioilta keskeltä suurta maailmaa ja hän tiesi heti minne halusimme mennä. Kiitimme vain häkeltyneinä sanomalla "Danke, schönen Tag!".

Nyt olemmekin jo menossa Pilatuksen huippua kohti todella pienessä gondolihississä. Olenan ei ylläri-pylläri tarvinnut maksaa yhtikäs mitään, koska oli tilannut Swisspass-matkapassin jo Suomessa. Minun sen sijaan piti maksaa puolet, eli 36 frangia menopaluusta. Jos siis joskus suunnittelet matkaa Sveitsiin niin tilaa Swisspass-matkapassi jo Suomessa ja tulosta se omalla tulostimella ;) Saat paljon enemmän etuja kuin jos ostaisit Swisspass-matkapassin Sveitsistä.

Minä istuin selkä menosuuntaan ja tällaisia maisemia sain sitten katsella. Ja Olenaa. Olena kertoi ennen matkaa, että hän todennäköisesti makaa sikiöasennossa hissin lattialla ja toistaa lausetta "Ollaanko jo perillä? Ollaanko jo perillä?"

Olena on muuten tarkka ihminen. Hän seurasi intensiivisesti gondolihissien välejä. "Tuossakin on varmaan kahden gondolihissin väli, jossa ei ole hissiä. Varmaan pudonnut alas maahan." Pessimisti ei pety. Me kuollaan kaikki ja meille pystytetään myös pimeässä loistava risti.

Luzern näyttää kyllä todella kauniilta ylhäältä katsottuna. Se onkin yksi Sveitsin kauneimpia kaupunkeja.

Olena puolestaan sai nauttia tällaisista maisemista. Ottaessani tätä kuvaa liikahdin varovasti hississä ja Olena panikoi "No niin, liikutaan hitaasti ja vakaasti! Ei äkkinäisiä liikkeitä!"

Nyt jos olisi pyörä niin alastulo sujuisi nopsaan. Matkalla näimme ihmisiä, jotka itseasiassa köpöttelivät mäkeä ylös ja alas. Minusta ei olisi siihen.

Ylösnousu kestää kaikkiaan puolisen tuntia. Matkalla voimme jäädä joko Krienseregg-nimisellä pysäkillä tai jatkaa Fräkmüntegg-nimiselle pysäkille, jossa meidän on noustava pois hissistä ja mentävä suurempaan hissiin. Nyt olemme siis Fräkmünteggin huipulla 1416 metrin korkeudessa. Ulkona on vähän viileää mutta aurinko lämmittää satunnaisesti pilvien takaa pilkahtaen.

Nyt olemme suuremmassa hississä, jonne mahtuu kerralla maksimissaan 50 ihmistä. Tällä kertaa meitä oli ehkä 20-30 immeistä. Olena pitää silmiään visusti kiinni samalla kun minä poika räpsin kuvia.

Tämä voisi olla Applen taustakuva. Harmiksemme Pilatuksen huippu oli ihan pilvessä ja siellä oli suorastaan lumimyrsky.

Ja sitten olemmekin Pilatuksen huipulla 2132 metrin korkeudessa. Täällä on kaksi hotellia ja kesäaikaan mielettömät vaellusreitit ja maisemat.

Mutta nyt olimme pilven sisällä emmekä nähneet kuin satunnaisia pilkahduksia henkeäsalpaavista maisemista.

Jos olisimme tulleet sillä vaunuhässäkällä Alpnachstadista olisimme tulleet tuota pitkin.

Lähdimme kiertämään Dragon path -nimistä reittiä, joka menee osittain vuoren sisässä.

Kenen idea tämäkin oli?? Hieno idea mutta mikä työ!! Hatunnosto!

Tämä aasialaisturisti päätti jäädä kuvaani.

Näimme siellä täällä vuoren seinämillä tämmöisiä lumitaideteoksia.

Ja tämmöisiä kauniita lumisulkia. Ylhäällä oli melko kylmä, en nyt osaa sanoa montako astetta mutta selvästi pakkasen puolella.

Miettikää tätä näkymää ilman noita pilviä keskellä kirkasta päivää. Tänne pitää vielä tulla takaisin!

Dragon path päättyy tähän. Tämäkin kuva on otettu portin läpi. Voin vain kuvitella minne kaikkialle tuo vielä jatkuisi.

Tämmöisessä laitoksessa seikkailimme sitten muuten.

Tässä on Irinan omaan käyttöön. Hänellä on kyllä jo Berninpaimenkoirapehmolelu.

Minun teki mieli syödä täällä mutta päätimme syödä hyvin jossain Luzernissa.

Täältä voi halutessaan ostaa kellon. Parhaimmillaan jotkut sveitsiläiset kellot maksoivat päälle 25.000 frangia.

Paluumatkalla sain selkeämpiä kuvia. Olenaa miellytti erityisesti tuo järvi ja pieni vuori sen vieressä.

Pomppasimme pois taas Fräkmünteggin kohdalla ottamaan taas hienoja kuvia.

Serkkukuvia ei voi olla liikaa <3

En muista mistä maasta tämän kuvan ottama mies oli mutta hän ei selkeästi osannut kuvata. Olena kertoi jälkeenpäin minulle kuvanoton saloista ja perusteista. Naista kuvatessa sääntö numero yksi on että kasvot ja tissit pitää aina osoittaa eri suuntaan. Miestä kuvatessa ei ollut mitään nyrkkisääntöjä mutta toinen ehdoton sääntö oli se, että kuvattavia henkilöitä ei saa rajata nivelen kohdalta. Tai miten se meni. Tässäkin siis meiltä on polvet leikattu eli täysin päin prinkkalaa otettu kuva. Soo soo.

Täällä lapset ja miksei aikuisetkin saattoivat mennä kiipeämään moiseen kiipeilypuistoon. Taitaa Flowpark jäädä kakkoseksi mitä näihin maisemiin tulee.

Alas päästyämme matkallamme takaisin Kriensiin näimme tämmöisen hienon talon, josta päätin räpsäistä kuvan.

Ja sitten olemmekin taas Luzernissa.

Nälkä alkoi haitata jo näköä. Yritimme etsiä kohtuuhintaista ravintolaa.

Samalla saimme ihastella näitä taloja ja kauniita koristeita ja maalauksia.

Söimme ulkona vaikka siellä kävikin pienehkö tuuli ja kylmä sellainen. Päätin ottaa kahvikupposen mieltä lämmittämään. Jääteet saimme jo tilauksen tehtyämme.

Olena otti maan mainion kasvispizzan ja minä maan mainion kanajutun. Muut ravintolat olivat selkeästi kalliimpia mutta kyllä minun kanasellenikin tuli hintaa vähän päälle 30 frangia. Kuitenkin se oli joka rappenin arvoinen ja söisin saman aterian vaikka uudestaankin. Muistaakseni Olenan pizza huiteli 20 ja 25 frangin hujakoilla. En nyt kuolemaksenikaan muista ravintolan nimeä.

Ravintolassa oli kolme muuta suomalaista, minun ikäisiä nuoria naisia.

Joutsenia oli täälläkin.

Sitten alkoikin kotimatka Bernin kautta Vispiin.

Katselimme edessä lähestyviä Alppeja ja suunnittelimme Olenan huomista matkaa.

Tiistai 5.30

Tänään joutuisimme jättämään neljäksi viikoksi hyvästit. Minun on palattava sorvin ääreen. Olena tulee mukanani Brigiin, josta hän jatkaa hitaammalla maisemajunalla vuorten yli ja läpi Spieziin ja sieltä Interlakenin kautta Luzerniin. Hän kehui Interlakenin ja Luzernin välistä junamatkaan "sairaan ihanaksi". Ehkäpä minunkin pitäisi käydä se korkkaamassa?

Jotkut ihmiset pärjäävät rinkalla. Sitten on niitä, joille ei kaksi matkalaukkua riitä.

Tämä tulee taas vähän myöhässä mutta äärimmäisen ihanat kiitokset Olenalle ihanasta reissusta Zürichissä, Zermattissa, Montreux'ssä ja Luzernissa <3