Tällaista sairaalaruokaa voisin syödä vaikka enemmänkin!

Lupasin taannoin ottaa kuvan niin monesta syömästäni sairaala-ateriasta kuin mahdollista. Aina kännykkä ei valitettavasti muistunut mukaan mutta siitä huolimatta sain melko mukavan kuvakoosteen aikaiseksi.

Toisaalta pienessä sairaalassamme on valtava keittiö ja Pometta-niminen ravintola. Normaalisti lounasateria maksaisi 16 frangia henkilökunnalle mutta opiskelijat saavat kyseisen aterian 12 frangilla. Ateriaan kuuluu lisäksi haluttaessa salaatti ja keitto ja uskoakseni jonkinlainen leipä, jota en kyllä mistään kymmenen viikon harjoitteluni aikana löytänyt. Aluksi otin salaattia pieneen kippoon mutta se sama vanha salaatti ja ärhäkän makuinen salaatinkastike alkoi jo ottaa päähän. Jälkkäri maksoi muistaakseni 2 frangia lisää. Jälkiruoan otin sen mukaan, mitä potilaat olivat siitä sanoneet.

Potilailla on myös mahdollisuus vaikuttaa tilaamaansa ruokaan ja usein valittavaksi löytyy useita vaihtoehtoja. Aamiaiseksi potilaat syövät usein leipää tai sämpylää, jonka päälle he usein toivovat voita ja hilloa. Lisäksi he tilaavat usein kahvia ja lämmitettyä maitoa. Joskus mukana saattaa olla jogurtti ja hedelmä potilaan toiveiden mukaan. Potilaat siis syövät juurikin tätä samaa ruokaa mitä me saamme nauttia iltapäivän aikaan.

Kuvat eivät ole siis missään kronologisessa järjestyksessä. Seuraavaksi yritän pohtia mitä kaikkea niissä on.

Tämä nyt on aika selvä juttu. Perunoita, keitettyjä vihanneksia ja valtavan hyvää lihaa, en tosin muista mitä.

Riisiä, lihakastiketta, hedelmävarras ja keitettyjä juureksia.

Pihviä, punajuurta, jotain juuresta ja muistaakseni tuo kullankeltainen paistettu hässäkkä on spätzliä, siis paistettua taikinaa ja aika hyvää sellaista. Joskus sairaalassa oli myös toista hyvin samankaltaista ruokaa mutta erinimistä.

Keltainen perunamuussilta muistuttava ruoka ei ole sitä miltä näyttää mutta haluaisin oppia tekemään sitä itsekin. Polenta on ymmärtääkseni eräänlaista maissihöttöä, johon lisätään vettä ja sitten siitä tulee tuommoista. Ja taas samaa vanhaa lihakeittoa ja keitettyjä vihanneksia.

Nyt en ole ihan varma onko tuo sitä maan mainiota polentaa vai suomalaisillekin tuttua perunamuussia. Nuo paprikat on keitetty jossain makeassa liemessä ja maistuvat erinomaisilta. Nyt olen näemmä ottanut myös kasviskeittoa. Joskus se on ollut ihan vetistä litkua mutta silloin kun se on sopivan paksua ja koostumukseltaan täydellistä, otan sitä oitis kipollisen. Irinakin tykkää kasviskeitosta. Kerran hän toi minulle sitä syötäväksi ollessani kuumeessa kun opiskelimme molemmat lähihoitajiksi ja asuimme molemmat Loimaalla.

Melko usein saimme nauttia myös ranskalaisista. Tästä ateriasta muistan selvästi tuon leivännäköisen jutun, joka olikin kokonaan tofua. Ei se silti pahaa ollut vaan oikein hyvää. En vain ole tottunut syömään kasvisruokaa niin usein.

Tässä onkin sitten friteerattuja katkarapuja, kaalia ja jotain perunalaatikon tapaista. Lautasella on myös aavistus vihreää.

Risottoa, keitettyjä porkkanoita ja pihviä oivallisen kastikkeen kera.

Tällöin tunsin oloni kovin kotoisaksi saadessamme nauttia lihapullista, keitetyistä vihanneksista ja sitten nuo jutut tuolla takana... en nyt muista. Tuo saattaa hyvinkin olla spätzliä tai jotain muuta hauskaa.

Minulla on myös tämmöinen taipumus sekoittaa kaikkea sekaisin ja syödä sitten tyytyväisenä ilman, että kukaan muu tulisi lautaselleni. Perunamuussia, kasvispizzaa ja sen alta pilkistää kenties keitettyjä kurkkuja. Tavallisesti tilatessani pizzaa sekoitan kaikki mahdolliset merenelävät ja maalla liikkuvat keskenään. Gross, I know honey.

Tämä olikin sitten erikoinen tuttavuus. Perunamuussista tehty tuommoisia marenkihässäköitä paistettuna öljyssä. Tai muussa.

Tässä onkin erikoisuus kerrakseen. Tontsan erikoinen. Paistettuja perunoita, erikoisesti käsitelty tomaatti ja sitten hotdog, jonka väliin (minä poika pistin päälle) sai pistää vaikka mitä kaikkea hauskaa.

Ja taas saimme itse vaikuttaa ateriaamme. Hamppari annettiin tiskin takaa ja itse saimme valita väliin erilaisia välikkeitä. Se ei kyllä ole edes sana. Täällä syödään myös aika usein pinaattia eri muodoissa.

Nyt tiedän mistä puhun. Perunahässäkkä on sveitsiläinen ruoka nimeltään rösti - siis perunasuikaleita ihan noin vain paistetaan pannulla. Sitten oli kissanruoalta näyttävää kuitenkin herkullista lihakastiketta ja sieniä. Sienet ovat Tontsalle mieluisia.

Syökää kanaa, syökää kanaa, Tontsan sielu huokaa. Tuo kasviskeitto ei ollut kovin mielekästä. Ihan mieletöntä siis.

Tässä on sitten pastaa, jonka sisällä on muistaakseni pinaattia.

Jaa-a. Kanaa. Makkaraa. Porkkanaa. Pastaa.

Tämä on sitten tämmöinen keskieurooppalainen erikoisuus, Gordon bleu. Tuommoisia pastasykeröitä olen keittänyt itsekin ja sitten on keitettyjä juureksia tai muuta hauskaa. En ole kauhean hyvin perillä vihanneksista mutta syön niitä kuitenkin.

Nuo eivät ole kiivejä. Tässä on muistaakseni broilerinfilee, ranskalaisia ja keitettyä parsakaalia.