No niin, sanoi Bettina! - Hengissä ollaan

Nyt on ollut vähän turhankin hiljaista ja tyyntä blogirintamalla. Harjoittelun jälkeisen viikon olen ollut lähes pelkästään kotosalla. Lataamassa akkuja. Lepuuttamassa kinttuja. Nyt on tullut aika päivittää kuulumisia ja kertoa kuluneista päivistä.

Tähän mennessä olen matkustanut yli 2000 frangin edestä. Kerran kävimme koko konkkaronkka Sionissa. Emilia, Timo ja minä. Emppu, Timppa ja Tomppa. Joskus Timo kutsuu Emiliaa Eemeliksi. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran niin en meinannut saada nauramiselta henkeä. Kevät on jo pitkällä Sveitsissä ja minusta se on kyllä jo silkkaa kesää. Ainakin suomalaiselle hipiälle - tänäänkin paloin kevyesti kasvoilta.

Konsultoin erästä ranskalaista ystävääni tämän tekstin ymmärtämiseksi. "Ilman syöttiä meillä kaikilla on aikaa". Samaan aikaan lauseessa leikitään sanoilla koska "leurres" äännetään samoin kuten "l'heures", joka taas tarkoittaa mm. kellonaikaa, tuntia, hetkeä.

Kylmistä öistä huolimatta kukkaset ovat pitkälti elossa. Toivottavasti myös viinitarhojen versot. Kuulin tosin taannoin eräältä naiselta, että 80% koko Wallisin viinitarhoista on niin pahoin vaurioitunut erään kohtalokkaan pakkasyön aikana, ettei niistä välttämättä saa viiniä tänä vuonna ollenkaan.

Yhdessä Emilian ja Timon kanssa kävelimme ympäri Sionin katuja.

Minusta on niin mahtavaa miten vuoret ovat täällä aina niin läsnä - minne ikinä katsot näet vuoria.

Minä ja Emilia litkimme valkoviiniä valkoviinistä päästyämme ja Timo nauttii sveitsiläisestä oluesta.

Tuollaista parveketta voisin töllistellä useamminkin.

Sitten kävimme nauttimaan Sionin herkuista. Sveitsiläiset eivät kyllä osaa tehdä potentiaalista pizzaa vaikka asuvatkin niin lähellä Italiaa.

Pyörimme myös vähän kaupoilla. Näimme moisen matamin apteekin edessä.

Sionin jälkeen suuntasimme Vispilän kaupoille. No ei, lähdimme istumaan yksille tai kaksille Vispin Bahnhofstrasselle. Takana auringosta nauttiva koira oli myös mukana hengessä.

Sionista ostimme kaikki hienot kengät. Maksoin omistani hulppeat 16 frangia.

Smirre maistui mainiosti.

Sionissa kävimme myös eräässä suklaapuodissa, jonka nimeä on nyt muista. Tällä kertaa halusin ostaa vähän tasokkaampaa suklaata. Sain valita notkuvasta pöydästä lasin takaa mitä erikoisempia suklaaherkkuja. Tässä on muistaakseni maitosuklaata, eksoottista, mansikkaa ja pähkinää.

Seuraava kuva voi herättää pientä järkytystä joissain lukijoissa. Teitä on varoitettu.

Siinä se nyt on! Matterhornin vuori ikuistettu korvan taakse. Nyt voin kuunnella joka puolella alppituulia ja muistella ikimuistoista vaihtoaikaa ja unelmaa Sveitsissä. Minua ei kaduta tippaakaan. Päinvastoin! Olen saanut intoa hankkia lisää tatuointeja, mutta nyt aion odottaa rauhassa seuraavaa inspiraatiota ja oikeaa hetkeä.

Tästä tatuoinnista sen verran että varasin ajan Aprillipäivänä. Nyt minua harmittaa etten infonnut asiasta sen koommin, koska se olisi mennyt aprillipäivän piikkiin eivätkä ihmiset olisi uskoneet. Mutta siellä se nyt on. Olenalle mainitsin asiasta hänen ollessaan täällä. Tatuoinnin ottaminen ei sattunut läheskään niin paljon mitä odotin - kipuasteikolla se vaihteli nelosen ja kuutosen välillä.

Kävin siis ottamassa tatuoinnin Natersissa aivan Brigin vieressä. Sveitsissä ja monessa Keski-Euroopan maassa kaupunkien läpi virtaavat joet jakavat isommat asuinalueet pienempiin kaupunkeihin. Vähän niin kuin esimerkiksi Turku olisi kaksi pienempää kaupunkia joen molemmilla puolilla. Kuulin paljon hyvää tästä "The flying dutchman" tatuointi- ja lävistysstudiosta ja ajattelin ottaa sen siellä. Studion omistajat ovat kaikki Berliinistä Sveitsiin muuttaneita järjestelmällisiä saksalaisia ja he ovat myös äärimmäisen tarkkoja tekemistään tatuoinneistaan - he eivät siis aluksi suostuneet tekemään minun alkuperäistä ideaani vaan he muokkasivat sellaisen, jonka he tiesivät onnistuvan hyvin. He tekevät työnsä myös aseptisesti aivan niin kuin kuuluukin.

Studio on inspiroiva ja täynnä japanilaista taidetta - se on vähän kuin japanilainen teemapuisto. Kun oli minun aikani mennä peremmälle studioon tatuoinnin takomista varten minut ohjattiin kapeaa käytävää pitkin. Käytävän lattialle oli tehty japanilaistyylinen kaareva silta, joka oli mielestäni hyvin erikoinen lisä. Kysyin lupaa ottaa kuvia studiosta sisältä ja sainkin siihen luvan mutta studiossa työskentelevä nainen kertoi, että seinillä olevat teokset ovat asiakkaiden tekemiä eikä näin ollen tekijänoikeuksista voi olla täysin varma. Tai luulen ainakin siitä olleen kyse.

Matterhorn-tatuoinnista maksoin 150 frangia. Olisin varmasti saanut tatuoinnin halvemmallakin mutta olisiko lopputulos näin hyvä? Tatuoinnin kanssa olen sitä mieltä niin kuin moni muukin, että siitä on maksettava enemmän, jotta siitä tulee oikeasti hyvä.

Tässä on studion sivusto.

Viime perjantaina kokoonnuimme Jessican luo tekemään ja nauttimaan sushia. Minulla ei suuresti ole kokemusta sushista mutta tämä sushi oli kyllä äärimmäisen hyvää.

Ja sitä tuli kyllä vähän liikaakin. Jouduimme kaikki ottamaan kipollisen verran kotiin.

Eilen kävimme Emilian kanssa piipahtamassa Brigissä. Kävimme tässä linnassa, josta minulla on ensimmäisissä blogikirjoituksissa parempi kuva.

Tässä on linnan puutarha.

Historiaa tällä linnalla on jo 1700-luvulta. Harmittavasti linnasta ei ollut sinänsä mitään museota tai sen historiasta. Linnan pohjakerroksissa oli taidenäyttely, jossa oli paikallisen taiteilijan tekeleitä myös myynnissä.

Ja sitten nautittiin jäätelöstä. Gelateriassa kerroin suureen ääneen "Wir kommen aus Finnland, wir haben keine Ahnung von gutem Eis" ja kaikki asiakkaat kääntyvät meihin päin.

Illalla nautimme Sierressä herkullisia hamppareita maan mainiossa "Vache et moi" -ravintolassa. Kerrankin sain hyvän hamppariaterian, eikä minulle tullut ateriakateutta Timon annosta kohtaan. Nyt kanat olivat kuoriutuneet ja vehnäsato oli valmistunut ajallaan.

Brigistä löysin tämmöisen maan mainion Harry Potter -aiheisen kokkauskirjan. Voi pojat! Nyt perustankin Poriin Potter-kahvilan!

Sunnuntai

Tänään HES-SO:n kansainväliset tuutorit, eli buddyt, järjestivät meille halukkaille vaihtareille päiväretken Thuniin, josta jatkaisimme laivalla Interlakeniin. Matkalla saimme nauttia kauniista maisemista.

Toni: Oh, there's a castle!

Marine: I think it's just a museum.

Toni: I think it looks more like my summer apartment.

Päivitys 1.5

Marine on yksi HES-SOn budeista. Hän on käsittääkseni puoliksi sveitsiläinen ja puoliksi ranskalainen. Hän puhuu sujuvasti ranskaa, sveitsinsaksaa ja englantia. Ainakin. Hänessä parasta on se, ettei hänkään pidä lapsista. Laivaretkellä oli niin ikään myös näitä reppukansalaisia, joista heitimme melko rajua läppää eikä kukaan ymmärtänyt. Onneksi. Lapset ravasivat edestakaisin ja pitivät kovaa mekkalaa. Vitsailimme mm. heittävämme kamalimmat (eli suurimman osan) lapset aidan yli. Osaavatkohan ne jo uida?

Yksi lapsi ravasi äidin ja isän välillä. Isä istui varjossa ja äiti oli laidan vieressä. Isän luota tullessaan yhdellä brätsillä oli sellainen maissileipä suussa. Sanoin Marinelle "I do hope he suffocates" eli toivon todella, että hän (brätsi) tukehtuu. Marine ei saa tukehtua. Meillä on vielä paljon höpöteltävää. Ja minä olen ihan hyvä hoitaja.

Siinä oli rikkaiden ihmisten talo! Tuommoisia taloja minäkin rakennan Simsissä!

Ihan niin kuin tuo rouva, jolla on sininen huivi, katsoisi kameraan päin?

Tästä saisi hienon postikortin jos leikkaisi tuon kaljun tuosta pois. Mitähän Olena sanoisi päänupin leikkaamisesta valokuvatessa?

Tältä laiva näytti sisältä. Ensimmäisessä kerroksessa oli toinen luokka ja ensimmäinen luokka oli toisessa kerroksessa. Ihan kuin Titanicilla konsanaan!

Tässä olemmekin jo Interlakenissa masujamme täyttämässä. Halusin varjoisan paikan suojatakseni tatuointia auringolta ja onnistuinkin järjestämään sellaisen itselleni. Otin aasialaista ruokaa ja sitten taas näitä siipiä. Jos Saara tai Susanna Tampereelta lukevat tätä tekstiä niin he ajaisivat päällensä. Siipiä sveitsissä ja nassukalle omaisella siipiensyömisotteella. Toi ei ole yhdyssana enkä lähde sitä enää setvimään.

HES-SO:n budeista parhain, Bettina sekoittaa hänen suosittelemaansa kaakaota. Hän opiskelee siis myös matkailua ja on ollut Interlakenissa aiemmin työskentelemässä. Hän on varmaan entisessä elämässään ollut suomalainen, koska hänellä on aivan erityinen ote suomen kielen opiskeluun ja suomalaiseen kulttuuriin.

Olemme opettaneet hänelle kaikki tärkeimmät suomen kielestä. Hän osaa mm. numerot ykkösestä kymppiin, minun nimeni on x. Lisäksi tänään perehdyimme sanonnan "No niin" monipuolisuuteen ja missä tilanteissa sitä voi käyttää.

Tässä on Interlakenin kallein hotelli. Tässä viiden tähden hotellissa yö halvimmillaan maksaa yli 200 frangia, kuulemma.

Tuolla takan nousee hulppea Jungfrau-vuori. Ehkä teetän siitäkin tatuoinnin vasemman korvan taakse? No ehkei sentään, mutta tuolla jossain minun on vielä käytävä.

Interlakenissa on myös äärimmäisen hienoja puistoja ja tämäkin hieno japanilaistyylinen puutarha.

Päästyäni takaisin Vispiin kohtasin tutun vanhan katin. Vaihdoimme kuulumiset ja tiemme erkanivat Vispin Marketplatzilla.