Sveitsin plussat ja miinukset

Kello on 1.56 torstain ja perjantain välisenä yönä. En saa unta. Ajattelin kirjoittaa taas blogia tällä kertaa Sveitsin hyvistä ja huonoista puolista, risuista ja ruusuista. Tulin melko ruusuisin ennakkoluuloin tänne olettaen kaikkea hienoa. Yritän kuitenkin pitää jalat maassa ja pitää mielessä että maailmasta ei löydy täydellistä maata. En halua siis yleistää mitään tai ketään tämän kirjoituksen perusteella. Haluan vain tuoda esiin ajatuksia, joita sveitsiläiset saavat minut ajattelemaan.

Korkeat palkat

Juu. Sveitsi on kallis maa. Yhtä kalliissa maassa myös palkkojen pitää olla yhtä korkeat. Jo laitoshuoltajien palkka Sveitsissä on 3000 frangin paremmalla puolella. Sairaanhoitajien lähtöpalkka on 5000 frangia ja 21 työvuoden jälkeen 6900 frangia.

Järjestelmällisyys

Sveitsiläiset tunnetaan hyvin pedantteina immeisinä. Vähän niin kuin saksalaiset ja pohjoismaalaiset. Kaiken pitää olla tip top kunnossa ja aina pitää olla suunnitelma B. Järjestelmällisyys näkyy kaikkialla. Suurin osa asioista todellakin on tip top ja toimii niin kuin pitääkin. Joskus minusta tuntuu, että sveitsiläiset ottavat liikaa stressiä yksinkertaisimmistakin asioista ja unohtavat pysähtyä paikoilleen ja rauhoittua.

Järkevät työajat

En muista yhtään olenko tästä maininnut mutta siis täällä työajat ovat järkeviä vaikka päivää kohden työskennellään usein 9 tuntia. Suomessa etenkin vuorotyössä viikon työvuoro voi olla aamu-ilta-aamu-aamu-ilta-aamu. Tai ainakin minulla on ollut ja se on melko rajua. Sveitsissä työajat suunnitellaan sykleittäin. Työrupeama alkaa aamuvuorolla ja päättyy iltavuoroon, tyyliin aamu-aamu-aamu-ilta-ilta. Tai sitten hoitajat tekevät aamuvuoroja tai iltavuoroja putkeen. Täällä pyritään välttämään ilta-aamu -kombinaatioita, joita erityisesti inhoan. Vihaan. Tällöin en saata edes yrittää saada unen päästä kiinni vaan valvon yön putkeen. Omalla kohdallani on pienempi paha valvoa liian kauan kuin nukkua huonosti ja liian vähän.

Maan pienuus ja lyhyet etäisyydet

Suomessa matkustaessa puhutaan usein tunneista kun mennään jonnekin. Esim. Porista kestää 3,5 tuntia bussilla Helsinkiin. Perille päästyäni olen tehnyt pienen matkan Suomen kartalla koko mittakaavassa. Muistan erään kesän, jolloin matkustimme isän ja isän siskon ja tämän miehen kanssa Itä-Suomeen Parikkalaan. Ajomatka kesti ehkä 5-6 tuntia. Tuossa ajassa Sveitsiä voisi mennä ristiin ja rastiin. Sveitsiläisillä on sitä vastoin ehkä pinnallisin suhtautuminen matkustuksen suhteen. Tai ehkei pinnallinen mutta omalaatuinen. Jos joku matkustaisi Genevestä Zürichiin tai edes puoleen väliin niin pitäisi vähintäänkin varata hotelli.

Ja sitten ne huonot puolet

Etäisyys ja osaamattomuus elää

Sveitsiläiset muistuttavat hyvin paljon suomalaisia. He ovat toki erittäin ystävällisiä mutta todella etäisiä. Minusta tuntuu että vaihtoni aikana olen saanut vain muutaman sveitsiläisen ystävän. Sellaisen ystävän, jonka kanssa olla yhteyksissä vaihdon jälkeenkin, joiden luo palata matkustaessani taas Sveitsiin ja jotka voisin kutsua luokseni Suomeen.

Kun sanon, ettei ihminen osaa elää, tarkoitan melko usein sveitsiläistä perustallaajaa. Emilia ja Timo kertoivat, että sveitsiläiset opiskelijat viettävät aikaa viikonloppuisin koululla opiskellen ja tehden erilaisia projekteja ja muuta yhtä tylsistyttävää. Toki sveitsiläisillä voi olla erilainen asenne ja motivaatio opiskelua kohtaan ottaen huomioon, että täällä opiskelu maksaa. Suomessa ihmiset stressaavat pääsykokeista mutta kun he ovat päässeet opinahjoon sisälle täyttyy arki opiskelijabileillä ja muulla hauskalla. Viikonloppuisin pidetään hauskaa kavereiden kanssa ja käydään tapaamassa porukoita synnyinseuduilla.

Ylimielisyys

Tämä ikävä piirre näkyy kyllä kaikissa kansallisuuksissa mutta mielestäni se tulee erityisesti esille sveitsiläisissä. Jotkut pitävät sveitsiläisiä Jumalasta seuraavina ja muut tulevat sitten perässä. Myös sairaalassa ollessani harjoittelussa koin hieman erikoista käytöstä minua kohtaan. Kun kerroin tästä eräälle ystävälleni, hän sanoi pöyristyneenä "Tuohan on syrjintää!". Erityisesti mieleeni on jäänyt ohjaajani ikävä (toisaalta ymmärrettävä) käytös. Aina kun hän puhui minulle tai selitti jostain asiasta hän kysyi erikseen selkeästi artikuloiden "Verstehst du mich?" eli "Ymmärrätkö sinä minua?" Toisaalta ymmärrän sen siltä kantilta, että hän on minusta vastuussa ja siitä mitä teen. Tiedän, että olisin yhtä hyvin voinut sanoa takaisin "Hei, ich finde das nicht so schön dass du jedes mal mich fragst ob ich dich verstehen kann. Ich werde mal fragen wenn ich nicht etwas verstehe" eli "Hei, minusta tuo ei ole kovin kivaa, että joka kerta kysyt minulta ymmärränkö minä sinua. Kysyn kyllä jos en ymmärrä jotain". Tämä kysymys tuntui aina jotenkin alentavalta. Ja mielestäni se ei ollut edes vilpitön kysymys vaan hyvin turhautunut. Ja aina kun kysyin jostain asiasta, josta on ollut puhetta muutama tunti tai päivä sitten niin vastaus alkaa seuraavasti "Minähän sanoin aiemmin, että...". No, onneksi ohjaajani on sentään täydellinen hoitaja. Ja ihminen.

Englannin taidon heikkous

Vaihtoni aikana olen kuullut sveitsiläisen sanovan, ettei sveitsiläisten tarvitse opiskella englantia, koska he puhuvat jo neljää kieltä. Suuremmissa kaupungeissa ihmiset puhuvat oikeastaan hyvinkin englantia ja jotkut jopa täällä Wallisissa mutta sitten on näitä, joiden mielestä englannin opiskelu on turhaa. Eivätkä kaikki sveitsiläiset todellakaan puhu neljää kieltä, siis saksaa, ranskaa, italiaa ja retoromaniaa. Minusta on jotenkin sääli, että Sveitsin kaltaisessa rikkaassa ja potentiaalisessa maassa englantia aletaan opiskelemaan hyvin myöhäisessä vaiheessa. Eihän kaikki suomalaisetkaan osaa täydellisesti englantia mutta ottaen huomioon, että englanti on nykypäivän lingua franca eli maailmankieli, olen vahvasti sitä mieltä että tässä asiassa Sveitsin koulutusjärjestelmällä on petrattavaa.

Kauppojen aukioloajat

No tämä! Siis kertakaikkisen typerää, että kaupat menevät puoli seitsemältä kiinni. Perjantaina ne ovat jopa kahdeksaan auki ja lauantaina johonkin viiteen ehkä. Ja sunnuntaina vallan kiinni. Suomesta kaipaan erityisesti kotini lähellä olevaa supermarkettia, joka on joka päivä auki kymmeneen asti illalla. Kyllä. Porissa on tällaisiakin ihmetyksiä. Mutta siis jos olen joskus iltavuorossa ja pääsen joskus kymmenen jälkeen kotiin niin kaupat eivät ole todellakaan auki ja jos kotona odottaa tyhjä jääkaappi niin se on sitten paaston paikka. Ravintolatkin menevät täällä melko aikaisin kiinni. Suomessa pahimpaan nälkään voi tilata pizzan kotiinkuljetuksella tai käydä läheisessä grillikioskissa hakemassa pientä purtavaa. En ymmärrä tätä ajattelutapaa sitten ollenkaan.

Se tästä tällä erää. Nyt kello on 2.41 ja huomenna tai siis tänään aion lähteä piipahtamaan Genevessä, koska sään on ennustettu olevan aurinkoinen. Vaihdon alussa näin vain sateisen ja pilvisen Geneven. Haluaisin myös nähdä Geneven aurinkoisen puolen.

Tämmöisen aterian nautin pari päivää sitten, kun katsoimme taas Harry Potteria yhdessä koulun luokista. Tuo lituskajuttu ei siis ole pizzaa vaan jotain ranskalaista namia. Ja sitten on tuo maan mainio juomapullo.