Ulkona sataa vettä. Kävin juuri suihkussa, ikkunat ovat huurussa. Mulla on nälkä, just kun pesin hampaani. Keittiössä olevat aurinkoenergialla toimivat tunnelmavalot loistavat pimeässä. Kello tulee pian puoli kolme yöllä. Mua ei taaskaan väsytä. Valitsen Spotifysta vaatekauppamusiikki-kategoriaan kuuluvan kappaleen, joka vaivuttaa mut keskittyneisiin tunnelmiin.
Ajattelin kirjoittaa muutamia ajatuksia anteeksiannosta osana blogitekstejä, joita kirjoitan mun psykologikäynneistä.
Meitä kaikkia on joskus satutettu ja meiltä on pyydetty anteeksi. Varmasti myös mekin olemme joutuneet tilanteeseen, jossa olemme pyytäneet toiselta anteeksiantoa. Se on osa elämää. Se vaatii rohkeutta ja nöyryyttä - kykyä jättää ylpeys taakse ja osoittaa katumusta sattuneesta. Joskus anteeksianto voi tuntua ylitsepääsemättömältä asialta. "Hän ei ansaitse anteeksiantoani".
Mielen ihmeet -nimisellä nettisivulla on mainio artikkeli anteeksiannosta, jota luonnehditaan seuraavin sanoin:
Anteeksianto on paljon enemmän kuin yksinkertainen teko sanomalla ”annan anteeksi sinulle.” Se on paljon enemmän kuin menetetyn ihmissuhteen uudelleen aloittaminen. Se on jopa enemmän kuin sellaisen teon unohtaminen, joka aiheutti meille surua jossakin vaiheessa elämäämme. Kun me todella annamme anteeksi jollekulle, me saamme rauhan itsemme kanssa. Me tunnemme olomme tyydytetyksi, helpoksi ja vapaaksi, koska katkeruus on hävinnyt lopullisesti. Aidosti anteeksiantaminen jollekulle, joka on satuttanut sinua, on yksi vaikeimmista asioista mitä voi tehdä. Anteeksianto vaatii suurta henkistä voimaa ja rohkeutta, jota monella ei ole.
Suuria viisauden sanoja. Lisäksi artikkelissa anteeksi antaminen yhdistetään katkeruuden ja koston tunteisiin, joita itsekin olen kokenut tällä hetkellä vallitsevan surutyön yhteydessä. Joskus näin netissä tällaisen kuvan.
Kuvan viesti kuuluu seuraavasti: "Anna muille anteeksi, ei siksi että he ansaitsevat anteeksiannon, vaan siksi että sinä ansaitset rauhan."
Tämä toistaa edellä mainitsemani artikkelin viestiä. Se on vain niin osuva asia ja suuri viisaus, jota itsekin yritän tässä samalla oivaltaa.
Joskus pohdin, miten voisin antaa Artolle anteeksi tapahtuneen. Kyseessä on kuitenkin hyvin yksinkertainen asia meidän omassa mielessämme. Toiselle anteeksi antaminen kasvotusten on vain muodollinen osuus. Tai sitä mieltä olen ainakin itse. Me käymme itse oman ajatustyömme päänuppimme sisällä. Olen valmis päästämään irti - annan sinulle anteeksi.
Viha ja katkeruus ovat myrkkyä omalle hyvinvoinnillemme. Se turruttaa kaiken sisältä ja kuihduttaa jäljellä palavan ahjon. Hymy haihtuu pois jättäen jälkeensä tyhjän autiomaan, jonka tuulet eivät enää kasaa dyynejä. Keitaat ovat kääntyneet kangastuksiksi ja elämä vähitellen katoaa. Jäljelle jää vain tyhjä kuori, jonka pinnalle syntyy hiljalleen syviä railoja.
Eräs opiskelukaverini Ellen sanoi, että rikkaita kielikuvia on mukava lukea. Lähettäkäämme hänelle terveisiä :)
Pienessä hiljaisuudessani olen yrittänyt pohtia ja miettiä miltä Arton kartta voisi näyttää. Se kartta, josta olen aiemmin kirjoittanut. Kai hänelläkin oli syynsä. Yritän vain ajatella, ettei hän löydä parempaa miesystävää mistään. Se saa oloni paremmaksi ainakin pieneksi hetkeksi. Eikä se ole minun ongelmani, jos ei hän hyvän päälle ymmärrä. Onneton yritys nostaa leuka ylös itsesäälistä. Meitä ei vaan luotu toisillemme.
Tutkiskelin etuovi.comin sivuja etsien hulppeita asuntoja. Se on yksi mielipuuha monien joukossa. Yritän pysytellä realistisena mutta todellisuuteni on silti aika ruusuinen vielä. Haaveilen kolmiosta, jossa olisi iso parveke ja vierashuone. Olen löytänyt jo yhden. Menee kuitenkin hetki, että saan kerrytettyä 10% ostohinnasta ASP-tililleni.
Kello on nyt 3.14.
Huhuilen nukkumatin perään.