Sain pitkästä aikaa kipinän pompata näppäimistön taakse.
Seuraava aihe pätee niin mielenterveydessä kuin seksuaalisuudessakin. Oikeastaan ihan kaikessa ja tulee usein vastaan jokapäiväisessä arjessa. En perusta suuremmin tätä kirjoitusta tutkittuun tietoon vaan annan empatian sekä oman kokemukseni puhua ja pukea ajatukset sanoiksi. Tai ehkä laitan muutaman viittauksen lähteineen. Katsotaan miten käy.
Kohtaamme päivittäisessä elämässämme erilaisia tilanteita. Tilanteita yksinään, yhdessä, yhteisönä tai ihan miten vaan. Tilanteet vaikuttavat meihin tunnetasolla saaden meidät käyttäytymään jokaiselle yksilöllisellä tavalla. Lapsuudessa opitut ajatus- ja käyttäytymismallit ohjaavat toimintaamme hyvin pitkälti. Kohtaamme elämän tuomia iloja ja uusia mahdollisuuksia – myönteisiä tunteita herättäviä kohtaamisia. Teemme koko ajan erilaisia valintoja, jotka ohjaavat elämän kulkua. Elämään kuuluu myös ikäviä takaiskuja – joskus vähemmän, joskus taas liiakseenkin. Tällaiset takaiskut herättävät meissä usein kielteisiä tunteita, jotka ohjaavat käyttäytymistämme siinä missä myönteiset tunteet.
Usein juurikin nämä kielteisiä tunteita herättävät tilanteet nostattavat ihmisen defenssit esiin. Defenssit ovat eräänlaisia tiedostamattomia puolustusmekanismeja, joilla suojelemme itseämme elämältä – siis elämän tuomia kohtaamisia. Näitä on useita erilaisia ja voin syventyä niihin tulevissa postauksissani. Yksi ihmiselle tyypillinen puolustusmekanismi kielteisiä tunteita herättävässä tilanteessa on invalidaatio. Siinä missä validaatiolla tarkoitetaan kokemuksen hyväksymistä ja perustelluksi vahvistamista, tarkoitetaan invalidaatiolla tämän vastakohtaa. (Lääkärilehti, 4/2018, Max Karukivi, Maaria Koivisto).
Invalidaatiossa ohitetaan tai mitätöidään yksilön omat tulkinnat kokemuksistaan ja käyttäytymisestään.
Joskus invalidaatio suuntautuu omiin kokemuksiimme tai käyttäytymiseemme. Toisinaan voimme kohdistaa invalidaation muiden ilmi tuomiin kokemuksiin tai käyttäytymiseen. Tulevana seksologina tai oikeastaan jo sairaanhoitajana voin kohdata yksilön, joka kamppailee seksuaalisuuteen liittyvän ilmiön kanssa sairauden tai terveydentilan ohella.
”En oikeastaan tiedä miten kuvailla tätä tilannetta. Joskus haluaisin rakastella puolisoni kanssa, mutta minun ei vain tee mieli ja se saa minut turhautuneeksi. Tällaisia tuntemuksia olen alkanut kokea uuden lääkitykseni myötä. Voiko tällä olla jotain tekemistä asian kanssa?”.
”Eihän sillä ole mitään tekemistä sänkykamarissa tehtävien puuhien kanssa. Sen kun panette menemään niin kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!”.
Tässä tapahtuu sangen haitallinen invalidaatio asiakkaan tai potilaan yksilöllisen tunteen kohtaamisessa. Tällaisen tilanteen jälkeen yksilö jää aivan yksin tunteensa kanssa ja voi alkaa epäillä, että hänessä on jotain muutakin vialla. Haluttomuus on monen lääkkeen aiheuttama sivuvaikutus ja se on syytä kohdata asiaankuuluvalla hienotunteisuudella – ihan vain olemalla ihminen ihmiselle.
”Haluaisitko kertoa lisää tilanteestasi? Kuinka kauan tätä on ilmennyt ja miten se on vaikuttanut sinun ja puolisosi väliseen parisuhteeseen?”.
Tässä tapahtuu invalidaation vastakohta. Yksilön ainutlaatuinen kokemus kohdataan kunnioituksella ja haluttomuuden kanssa painiva asiakkaamme tai potilaamme tuntee tulleensa kuulluksi. Hän ei jää asian kanssa yksin vaan turvalliseksi luodun ympäristön myötä voi avautua enemmän tilanteesta ja saada apua. Tosiasia on se, ettemme koskaan tiedä mitä toisen mielessä liikkuu. Toinen voi kantaa harteillaan valtavia lasteja alati raskaammiksi käyviä murheita ja vastoinkäymisiä. Vaikka tietäisimme mitä toinen käy läpi, emme koskaan voi tietää tai tuntea tarkalleen samaa tunnetta.
Ihmisinä sorrumme invalidoimiseen myös riitatilanteissa. Riidat johtavat juurensa usein kielteisiä tuntemuksia herättäviin tilanteisiin. Vihan ja suuttumuksen vallassa sanomme mitä sylki suuhun tuo. Silloin voimme sanoa pahastikin ja satuttaa toista tahattomasti. Riidat kuuluvat elämään. Riita voi olla tulos jo tapahtuneesta invalidaatiosta, jolloin toisen kokemus tai käyttäytyminen ohitetaan ja mitätöidään.
Riitelyä voi harjoitella yksin tai kumppanin kanssa. Sen sijaan, että lähdemme mitätöimään toisen kokemusta tai käyttäytymistä, otetaan se avosylin vastaan ja kerrotaan suoraan millaisia tunteita tai ajatuksia se minussa herättää.
A: ”Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei kännykkää voi laittaa sivuun siksi aikaa, kun vietämme aikaa yhdessä!?”
B: ”Mitä sinä siinä mesoat?! Onko pakko olla aina huomion keskipisteenä!? On minulla omakin elämä! Töissä pitää käydä ja työasioita hoitaa kotona, en jaksa juosta joka paikkaan, etkö tajua?!”
Voit kuvitella tähän millaisen tilannejuonen tahansa. Invalidointi on hyvällä mallilla ja yksi pariskunta askeleen lähempänä kriisiä ja pahimmassa tapauksessa eroa. Tämä riita, tai osa sitä, voidaan käydä paljon rakentavammin.
A: ”Hei kulta, minua harmittaa tuo sinun kännykkäsi jatkuva näprääminen. Ymmärrän, että sinulla voi olla jotain tärkeitä työasioita mutta emmekö voisi nyt vain olla? Emme ole viettäneet kunnolla aikaa koko viikossa”.
B: ”Anteeksi muru, ymmärrän, että sinua ottaa päähän tämä juttu. Minua vain stressaa yksi työjuttu, joka ei etene yhtään.”
A: ”Tosi ikävä kuulla, olit niin innoissasi siitä projektista ja on ymmärrettävää, että se stressaa. Toivoisin, että keskityt töihin työpaikalla ja jätät ne sinne. Silloin sinua ei ehkä kotona stressaisi niin, mitä luulet?”
B: ”Voihan se olla niinkin. Minusta on kuitenkin kiva, että otit asian näin puheeksi. Yritän järjestää aikaa meille kahdelle ja pitää työasiat poissa kotoa.”
Yritin parhaani mukaan sisäistää tähän rakentavampaan riitaan tietynlaista dialogista toistuvuutta. Ilmaisen menetelmän vielä yksinkertaisemmin seuraavassa keskustelussa.
A: ”Minusta tuntuu tältä, kun teet näin.”
B: ”Sinusta tuntuu siltä, kun teen näin. Joudun kuitenkin tekemään niin, koska tilanne on tämä.”
A: ”Sinä joudut tekemään niin, koska tilanne on tuo. Haluaisin kuitenkin asian olevan näin, jotta voisimme jatkossa toimia niin.”
B ”Haluaisit asian olevan noin, jotta voisimme jatkossa toimia niin. Minusta kuitenkin…”
Ehkä tässä näkyy paremmin se rakentava validointi, josta aiemmin kirjoitin. Osapuolet ottavat toistensa kokemukset avosylin vastaan, sanovat sen ennen kaikkea ääneen ja seuraavaksi lähtevät sanoittamaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Kun tässä kaavassa yritetään pysyä erilaisista tunnekuohuista huolimatta, toimiva kommunikointi alkaa toimia ja informaatio siirtyy jouhevammin osapuolilta toisille tunteet ja olosuhteet huomioiden. Tämä ei ole helppoa ja vaatii harjoitusta.