Löysin taas aivan ihanan kappaleen. Michael FK’n herkkä ja kaunis ”Trust” soi nytkin taustalla, kun kirjoitan tätä postausta. Kappale on niin kaunis, että ihan herkistyn. Pitänee ottaa nenäliina ja särkylääke valmiiksi. Vähitellen vaivun sopivaan mielentilaan alkaa kirjoittaa ajatuksia musteeksi paperille. Kappale sopii äärimmäisen hyvin kuunneltavaksi taustalle kun luet seuraavaksi tulevan pienen ja hennon proosan.
Sinusta tulee osa minua. Minusta tulee me. Meistä tulee yksi. Me olemme yhtä.
Sinä ja minä. Niin kuin Venus ja Mars. Niin kuin Ruth ja Naomi. Niin kuin Akilles ja Patroklos. Meistä on niin moneksi vaan monesta ei ole meiksi.
Lue minua kuiskaten. Selaa sivujani hyväillen.
Päivä kääntyy hiljaa yöksi. Auringon vaipuessa mailleen Kuu kiipeää ylös taivaalle ja hymyilee meille. Kuu tirkistelee pilvien raosta ja loistaa suloista valoa, joka leikittelee vartalollamme ja luo varjojen kontrastia. Aurinko tietää aikeemme muttei tohdi nousta ylös katsomaan, sillä muutkin tarvitsevat päiväänsä valoa toisaalla maailmassa. Nyt yön koittaessa on meidän vuoromme nauttia ja yhtyä yön hiljaisuuteen – ja särkeä se. Katson sinua syvälle silmiin ja mietin, kuinka onnekas olenkaan.
Yö siintää aavikolla, jonka taivaan pilvinä leijailevat vuoteemme lakanat. Hetkessä niin verhoutuneena, hetkessä niin alastonna. Sinä ja minä. Kietoutuneina lailla muratin. Kellimme omassa Edenissämme pohtien mitä kaikkea kaunista ja ihanaa toisillemme voisimme tuottaa. Kuu on aitiopaikalla ja valmiina johdattamaan janoisen kulkijan keitaansa luo.
Sä tuoksut niin hyvältä. Hengitän sua ja halajan alati lisää. Lempeässä huumassa kiusoittelen sua ja soitan ääntäsi. Ilma väreilee sun hengityksestä luoden revontulia ylös taivaalle. Valutan vaikka kynttilää kunhan kerrot mitä sulle teen. Näytä mulle keitaasi sulot. Vaali ja virvoita nautintoasi.
Tule. Tule jo lemmittysi luo.
Kaiken kiireen keskellä on hyvä pysähtyä ja hengähtää. Stressi ja kiire on meissä lujasti kiinni ja läsnä. Suomalaisille sangen tavanomainen mentaliteetti tekee meissä hallaa.
Pakko jaksaa. Pakko kiirehtiä. Minä en nyt ehdi. Bussi tulee ihan kohta. Nyt on kiire. Kokous alkaa ihan just. Ei nyt. Katsotaan sitten huomenna. Ehkä joku toinen kerta. Deadline on huomenna. Sori, mun on pakko perua tää. Mun on pakko pärjätä.
Suorituskeskeisyys, itsenäisyys ja periksi antamattomuus ovat hienoja hyveitä ja kantavat meitä pitkälle urallamme. Nämä ovat myös taustalla olevia tekijöitä, jotka vievät meitä lähemmäs psyykkistä kollapsia, työuupumusta. Poltamme itsemme loppuun. Joskus huomaan sen itsessänikin. Erityisesti näinä vaikeina ja historiallisinakin aikoina koronan riepotellessa maailmaa tavalla, jota ei olla nähty vuosikymmeniin.
Monet maineikkaat terapeutit käyttävät ihanaa termiä ”käydä itsensä äärelle”. Harras toiveeni onkin, että useammat meistä rohkaistuisi käymään itsensä äärelle, työntämään seksuaalisuuteen liittyvä häpeä ja ottamaan aikaa kaikista ihmisistä tärkeimmälle – meille itsellemme. Jotta osaisimme vaalia toisen seksuaalista kauneutta, on meidän osattava arvostaa omaa seksuaalisuuttamme ja kääntää se voimavaraksi – joksi se on luotukin.
Tämä on voima, joka on sisäänrakennettu meihin kaikkiin. Se on ainutlaatuinen, kaikkien kohdalla erilainen ja se kehittyy iän myötä. Joskus tämä voima voi kadota. Vain tullakseen löydetyksi yhä uudelleen ja uudelleen. Ja se jos mikä on kaunis asia.
Meillä on joskus iäkkäämpiä potilaita, joiden lääkelistalla menee lääkkeitä kuten tadalafiili tai sildenafiili, joskus somaattisista syistä (kuten eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu) mutta joskus myös siksi, että näillä potilailla tämä seksuaalinen voima on tallella. Eikä tarvitse olla edes ikäihminen, jotta lääkäri määräisi näitä lääkkeitä popsittavaksi. Kerrottakoon vielä, että nämä lääkkeet parantavat miehen erektiota. Sildenafiili kiihdyttää peniksen verenkiertoa hetkessä lääkkeenotosta, kun taas tadalafiili aktivoituu seksuaalisen kiihotuksen myötä sen lisäännyttyä kehossa. Ihmeellistä miten pitkällä lääketieteessä on edetty ja mitä kaikkea voimmekaan vielä saavuttaa. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea seksuaalinen nautinto meissä tekee.
Minun on kyllä pakko sanoa, että olisin jo seonnut, jos en vaalisi ja hellisi omaa seksuaalisuuttani fyysisesti ja henkisesti raskaan työn ohella. Seksuaalinen voima ja nautinto rentouttaa kehoa, parantaa suhdetta meihin itseemme ja kumppaniimme. Se parantaa vastustuskykyä, vähentää kuukautiskipuja, edistää verenkiertoa ja virkistää aivoja. Se pitää yllä hedelmällisyyttä ja nostattaa itsetuntoa.
Nuo samat suorituskeskeisyyteen liitettävät ”hyveet” ovat läsnä minunkin arjessani. Työuupumus voi johtaa musertavaan riittämättömyyden tunteeseen, jota me kaikki joskus koemme. Joskus on osattava olla itsekäs ja pysähtyä ristitulen keskellä toteamaan, että minä olen vain ihminen… ja minä riitän kyllä.
...
Sinäkin, rakas lukijani, olet vain ihminen, ihana juuri omana itsenäsi ja sinä riität. Pidä huolta itsestäsi. Olet ainutlaatuinen, rakastettava ja tärkeä.