Nyt on luvassa vaihteeksi astetta rohkeampi postaus. Pitäkää hatustanne kiinni!
Kello on 3.13 ja minua alkoi taas kirjoituttamaan. Keitin itselleni juuri kattilallisen riisiä, koska mitäpä muuta ihminen tekisi tähän aikaan päivästä. Kuuntelen parhaillaan yhtä musiikin alalajia, johon olen tässä tutustunut. Se antaa ihan mielettömän viban tilanteeseen kuin tilanteeseen. Voit laittaa sen vaikka taustalle soimaan lukiessasi tätä postausta tämän linkin kautta. Odottelen riisin jäähtymistä samalla kun sekoitan itäsniin kuin talven ensilunta, jonka nietoksista nousee kuuma höyry enteillen sitä, että ensilumi sulaa pian pois. Riisiä putoaa hyppysellinen sohvalle. Tartun riisiin sormellani ja lipaisen sen pois. Viiden sekunnin sääntö. Alan kirjoittaa.
Luen tällä hetkellä aivan liian montaa kirjaa. Toisaalta niissä ei voi mennä sekaisin, koska ne ovat pohjimmiltaan tieteiskirjallisuutta. Seksuaalista sellaista. Hetki sitten ahmin Nina Ahosen teosta Onnelliseksi - seksuaalisuus läpi elämänkaaren. Kasvatuksellinen kirjallisuus tai pedagogiikka itsessään ei juuri ole minua kiinnostanut aiemmin. Nyt kun se yhdistetään seksologiseen kontekstiin asia on muuttunut täysin herättäen uteliaisuuteni uuteen uskoon ja nousuun. Tähän mennessä olen lukenut vain vähän kirjan alkua vauvan, lapsen, teini-ikäisen ja nuoren aikuisen seksuaalisuudesta. Älä siis odota liikoja vaan sitäkin enemmän.
Nyt lähestyn sinua, arvoisa lukija. Millaista seksuaalikasvatusta sinä olet saanut? Puhuitko vanhempiesi tai kouluterveydenhoitajan kanssa vai pitikö opettaja kenties luennon aiheesta?Millaista seksuaalikasvatusta olet pitänyt lapsillesi?
Pornon katsominen on kamala asia! Hyi! Liisaa saa pitää kädestä mutta ei sitten sen enempää. Itsensä koskettelu on rumaa ja sopimatonta. Älkää harrastako seksiä tai jos nyt on aivan pakko niin varokaa henkenne edestä niitä seksitauteja. Älkääkä missään tapauksessa tulko raskaaksi! Älkääkä pitäkö kondomia lompakossa älkääkä avatko sitä hampailla.
Näiden neuvojen saattelemana onkin helppo käydä ensimmäisen intiimin hetken äärelle mielitietyn kanssa. Ei paineita. Vaatteet pois, kalu kovaksi, kintut auki, kortsu päälle ja kohti ääretöntä ja sen yli. Oho. Kuinkas tää ny tällai?
Ihminen kehittyy seksuaalisella sarallaan jo pienestä pitäen. Äiti, mikä tämä tämmöinen on kun on täällä minun pöksyissäni? Lapsi käy jännittävälle tutkimusmatkalle kehon salojen maailmaan. Tämä tässä on napa. Perheen yhteisillä saunomishetkillä ihmetellään äidin tissejä ja isän karvaista selkää ja karvaisia kinttuja. Miksei äidillä ole karvoja? Tai sitten todetaan, että äidilläkin on yhtä karvainen selkä ja karvaiset kintut. Ja ISO peppu.
Eilen löysin erään toisen seksuaaliterapeutin materiaalia podcastin muodossa, vähän niin kuin sellaisena omana radio-ohjelmana. Marja Kihlström, erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), tietokirjailija ja Puhu muru -bloggaaja, haastatteli miestään puhuen avoimesti seksuaalisuudesta. "Mikä on varhaisin muistosi, jolloin huomasit peniksestäsi löytyvän jotain mielihyvää tuottavia tuntemuksia?" Mietin omaa lapsuuttani ja hetkeä, jolloin löysin sukukalleuteni. Nimeän sen nyt vaikkapa Wilsoniksi. Mielestäni oma tutkimusmatkani alkoi vasta teini-iässä. Honkanen puhuu teoksessaan lapsien unnutuksesta - siis siitä, miten he hyväilevät genitaalejaan mielihyvän tunteen toivossa. Tai asia ei kyllä ole niinkään. Lapsi ei ymmärrä, että tämä laitos täällä jalkojen välissä on täynnä hermopäätteitä ja sen stimuloiminen tuottaa eri asteista mielihyvää. Sen koskettelu nyt vain tuntuu hyvältä ja aiheuttaa lapsessa levollisuutta ja rauhallisuutta, kun se on hyvää niin miksi se voisi olla pahaa? Unnutuksesta voi olla myös haittaakin mutta siihen en keskity tässä postauksessa.
Me kaikki olemme jossain vaiheessa löytäneet sukuelimemme ja huomanneet sen tuottavan mielihyvän tuntemuksia. Toiset aiemmin lapsina ja toiset taas myöhemmin. Minusta on mahtavaa, että nykyään seksuaalikasvatuksessa oman kehon tutkimista ja seksuaalisten ulottuvuuksien kokeilemista pidetään vain hyvänä ja kannustettavana asiana. Voin paljastaa, että nuorena jäin kiinni masturboimisesta ja mitä siitä seurasi - TORUJA! Minua peloteltiin sairaudella, joka kyseisestä toiminnasta tulisi. Ja mikähän se mahtoi olla? Tähän päivään mennessä ei lähi- eikä sairaanhoitajaopintojen aikana kertaakaan puhuttu taudista, joka puhkeaisi itsetyydytyksen yhteydessä. Vanhemmat saattavat vähäisen tietämyksen ja pelon takia nuhdella lapsia seksuaalisesta itsetutkimisesta - he yksinkertaisesti pelkäävät kohdata lapsensa seksuaalisena olentona. Tällä hetkellä sanoisin teini-ikäiselle itselleni että se on aivan täysin luonnollista. Ole hyvä ja jatka. Nauti. Nyt olen myös rohkaistunut monessakin mielessä, että tälle siveyden sipulille, itsetyydytyksen torujalle olen ladellut päin naamaa luetellen mitä kaikkia seksileluja minulla on. Ja niitä siis löytyy.
Nina Honkasen teoksessa en ole vielä päässyt ikäihmisten seksuaalisuuteen asti mutta siitä on onneksi jonkin verran puhuttu koulussa. Jo lapsena olin vannoutunut, itseoppinut seksuaalikasvattaja, joka luennoi seksin ihanuuksista isotädilleen ja isoäidilleen. Olen niin hyvissä väleissä mummoni kanssa, että minulla on video siitä, kun esittelen mummolleni seksileluja ja kerron miten ne toimivat. Tässä kohtaa järkytyt ja säälit mummo-poloa. Lohdutukseksesi voin kertoa, että meillä oli todella hauskaa. Mummo ei missään vaiheessa kieltäytynyt tai käskenyt minua lopettamaan. Lähinnä se mummon utelias ilme ja hymy huulilla kertoi missä mennään. Löin lelua toisensa perään mummon ryppyiseen kouraan ja kerroin miten niitä käytetään. Mummon parhaimmat kommentit olivat kenties nämä kaksi: "Kuka semmoista kestää?" ja "Olisit samalla rahalla ostanut leipää." Minulla ja mummolla on niin ainutlaatuinen suhde että moni on siitä kateellinen. Ja syystä.
Seuraavaksi jaan kanssanne tekstin Nina Honkasen teoksesta:
Nuoret ovat ansainneet kuulla, että seksuaalisuus ja seksi ovat kauneimpia asioita, joista heillä on oikeus nauttia ikätasonsa mukaisesti läpi elämänsä. Sen pitäisi tapahtua ilman pelkoa, häpeää ja anteeksipyytelemistä. Siksi seksuaalikasvatusta pitäisi olla opetussuunnitelmassa edes yksi tunti viikossa.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Eikä tämä asia koske pelkästään nuoria vaan ihan jokaista meistä. Palaan mielessäni ensimmäiseen seksuaaliseen kanssakäymiseeni toisen ihmisen kanssa. Olin 19. Kaverin nimi oli Timo. Ei se mitään ihmeellistä kyllä ollut, niin kun ensimmäinen kerta nyt yleensä olekaan. Siis laadultaan. Yksi iso rajapyykki tuli saavutettua ja se oli neitsyyden menettäminen. Sen jälkeen on ollut jos jonkinmoista vispilänkauppaa. Iän myötä seksi muuttuu ja kehittyy. Seksin yhteydessä puhutaan usein siitä niin ihanasta mutta mustasta lampaasta, orgasmista. Naisen orgasmi on monelle täysi mysteeri eikä monikaan nainen koe elämänsä aikana orgasmia kertaakaan. Sama nautinnollinen sensaatio lantiopohjan lihaksien supistelusta kuuluu yhtä paljon naisille. Ei se tosin miehienkään kohdalla ole niin mustavalkoista. Siinä missä muilla ihmisillä on ujo pissa niin minulla on ujo ensiorgasmi. Itse sen tuottaminen ei miehenä niin vaikeaa olekaan mutta annas kun vällyjen välissä myllää toinen mies. Eikä siinä mitään mutta jos toisena osapuolena olisi nainen, olisi orgasmiin johtava nautintoni kaukana. Viimein 24-vuotiaana voin huokaista helpotuksesta ja todeta saaneeni toisen ihmisen aikaansaadun orgasmin. Hurraa!
Tuntuu, että tämä seksologisen kirjallisuuden lukeminen ohjaa minua kohti minulle tarkoitettua määränpäätä. Mietin alati lukiessani tekstissä kuvattuja tilanteita ja miten itse toimisin niissä seksologin saappaissa. Oli se sitten seksuaalikasvatustunti murkkuikäisille nuorille tai seksuaaliterapeuttinen dialogi erektio-ongelmasta kärsivän asiakkaan kanssa.
Tämä kaikki tuntuu niin oikealta.