Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki, kääntelee kuvia kuin huvittaa, ja pahuutta nähdä voin missä vain tahtoo, rumuus ei rumalta tuu loppumaan, ja jokaisen varjeltava on omaansa, käänny kun vielä en katkera oo, kun pihassa vaanii se pohjaton ansa, juokse, kun vielä en vajonnut oo.
Nenä vuotaa eikä mikään auta. En löydä Vicks-purnukkaa mistään, sitä laitettiin pienenä aina nenän pieleen kun oli nuha tai flunssa. Nenäsumutteet on kaikki loppu. Olo on kuumeinen mutta lämpö ei nouse. 36,4°C. Otin talouspaperirullan läppärin viereen, paperiarkeista tulee räkäisiä myttyjä pitkin huonetta. Sitten alkaa naputus.
Pohdiskelin, että muokkaisin blogini luonnetta matkailu-ruokailu-diipadaapa -sekasotkusta selkeämpään ja järkevämpään aiheeseen, kuten mielenterveyteen. Siitä minulla on paljon kerrottavaa omasta puolesta ja ajatusten tasolla. Blogi on kuin päiväkirja kohti onnellisempaa minua - kenties jossain tulevaisuudessa. Mutustelen ajatusta vielä ja niistän taas nokkani. Samalla ihmettelen, minne olen hukannut tuntilistani. Huomenna pitäisi olla iltavuoro. Toivon niin.
Kirjoittamisessa hauskinta on oman tyylin löytäminen ja kehittäminen. Muistan, kun lukiossa äidinkielen opettaja, Memmu, opetti essee-kirjoitelmista. Saatan myös kirjoittaa läpiä päähäni. Joskus meidän piti kirjoittaa essee-tyylinen kirjoitelma (ei siis mikään koevastaus) ja omani luettiin tuolloin luokan edessä. Se tuntui tosi hyvältä. Samaa tyyliä yritän korostaa blogiteksteissäkin. Yllätyksellistä ja värikästä kirjoittamista, jonka juonessa ei välttämättä ole rationaalista punaista lankaa. Muistan kirjoittaneeni tuohon essee-kirjoitelmaan lauseen, joka meni kutakuinkin näin: "On vain nostettava kissa pöydälle ja tehtävä siitä muhennosta". Nyt ihmettelet varmaankin tilanteen eskaloitumista. Tilanne niin sanotusti perkelöityi. Kissoja on nostettu pöydälle aiemminkin mutta eihän niistä nyt muhennosta olla tehty! Juuri tämä piirre essee-kirjoitelmissa on minusta mielekästä ja yllätyksellistä.
Olen taas alkanut punnita ajatusta jatkokouluttautumisesta psykoterapeutiksi. Tai seksuaaliterapeutiksi - en ole vielä päättänyt, eikä sitä vielä tarvitsekaan päättää. Tulin taas hitusen verran viisaammaksi saadessani tietää, ettei psykoterapeutin koulutus kestäkään seitsemää vuotta (kandin tutkinto kolme vuotta + maisteritutkinto neljä vuotta lisää), vaan se 3+4 tarkoittaa kolmea vuotta, jonka lisäksi on mahdollista opiskella vielä yksi vuosi maisteriohjelmassa. Onhan vielä valmistumisen jälkeen mahdollista ja suotavaa kouluttautua aina VET (Vaativa erityistaso) psykoterapeutiksi, mikä lisäisi palkkaa ja tietämystä mielen sopukoista. Ajatukseni palautuivat tähän teemaan siitä syystä, että monet psykiatriset sairaalat tai muut yritykset voivat kustantaa pilviähipovat koulutuskustannukset, osittain ellei jopa kokonaan. Ensin pitäisi vain saada jostain se vakkaripaikka.
Keskiviikkona on toinen käyntini psykologilla. Sitä odotan tällä hetkellä eniten.
Aloin lukea teosta nimeltä "Error - mielen häiriöitä". En muistakaan, koska viimeksi olisin lukenut jotain muuta, kuin amkin oppikirjaa. Puolet suomalaisista sairastuu psyykkisesti jossain elämänsä vaiheessa. Välillisesti mielenterveysongelmat koskettavat meitä jokaista. Näin sanotaan kirjan takakannessa. Henkilökohtaisesti väittäisin, että oikeasti kyseessä on suurempi luku, kuin puolet suomalaisista. Kirja sisältää viidentoista suomalaisen ihmisen kertomuksen heidän kamppailustaan mielenterveysongelmien kanssa. Muistan, kun joku opiskelukaveri kertoi kirjasta ja suositteli sitä. En muista milloin ostin kirjan mutta nyt aion saattaa sen loppuun. Ihmisten omakohtaiset kokemukset opettavat mielestäni eniten. Niin koulussa opettajien kertomat kokemukset kuin omat kokemukseni hoitotyön parissa hoitaessani potilaitani. Saatuani kirjan loppuun voisin kirjoittaa siitä vaikka kirja-arvostelun. Ainakin toistaiseksi kirja vaikuttaa äärimmäisen mielenkiintoiselta - voin vain suositella sitä kaikille luettavaksi.
Nyt taas tuntuu, että päässä viiraa ja kuumehöyryt nousevat korvista. 36,3°C. Piäleen mänt. Jos Tontsa laittaisi vain kiltisti pyllyn kallelleen ja alkaisi laskemaan lampaita.